Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit

Oulunkyläinen – Pohjoiset esikaupungit -lehti

Blogit, Kulttuuri, Uutiset

Varttuneita mietteitä

Tekee gutaa, kun taas on kesä. Syksy, talvi ja kevätkin ovat ihan ok, mutta kyllä ne kaikki duunaa pohjaa sille, että kesä on kesä. Voi tsittaa partsilla tai patiolla, grillaa tsieguraa ulkona ja kyttää kun fogelit sjungaa ja kantaa safkaa pesiinsä. Ja tietysti friidut, ne ovat aina kesällä näteimmillään.

Kevääseen kuuluu monesti myös idis, että bilika pitäs vekslaa. Mulla se meni överiksi ja bilika vaihtui. Kun olin funtsannu tsöbata hyvän vaihtoauton, niin tsögasin sitä netistä. Ei menny kuin muutama päivä, kun mun Naamakirjan mainosmestat olivat erilaisten bilikafirmojen täyttämiä. Taas kerran hiffasin, että mikään maailmassa ei ole ilmaista. Frendimme Google  tseenaa sillä, että se välittää tietoa siitä, missä meistä itse kukin netissä seikkailee.

Gnisu on aloittanut matsit futiksen ykkösdivarissa. Edellisen kerran sama tapahtui 15 vuotta sitten. Silloin taival divarissa kesti vain vuoden. Sen jälkeen Gnisu on monella tapaa kehittynyt seura ja me voidaan ihan ok venttaa, että matsit divarissa tulevat tällä kertaa olemaan menestyksellisempiä.  Mennään tsiigaan matseja Ogelin kentsulle ja kannustaan Gnisua. Ne ovat ihan mukavia tapahtumia.

Maanantaina 8.5 oli Gnisulla matsi Honkaa vastaan. Hesari skrivas siitä aika spulin jutun. Vertailtiin seurojen budjetteja ja muita resunkeja. Tykkäsin toimittajan kommentista. ”Gnistan on sympaattinen pikkuseura, joka pelaa Ykkösessä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002.” Pikkuseura kyllä maailmanlaajuisesti, mutta suurimerkityksellistä duunia Ogelissa tekevä jengi.

Uutisissa on ollut myös Elviksen suosion lasku. Väittävät, että Elviksen styget ja fanitkin alkaa olla gamloja. Jokanen meikkäikänen jätkä kuiteskin muistaa, miten Elviksen foogua rakenneltiin omaan päähän Brylcreamin avulla. Mainoslausekin oli ” Brylcream tyyli on tyttöjen mieleen”. Nyt vaan foogua ei enää kaljuun bollaan saa.

Lopuksi snadi narina. Miksi nykyään lähes kaikki breku dilkataan vamiiksi viipaleina. Sen seurauksena käntty kuivuu ja muutenkin huononee nopeammin kuin kokonaisena.

Mä luulen, että jengillä ei nykyään ole käytössä kunnon känttyskegluja. On vaan sellaisia murustavia sahateriä ja muuten tylsiä vehkeitä. Mulle ainakin tuottaa suurta iloa, kun hiomakivellä, timanttiviilalla tai puikolla terotan veitset.  On käheetä hiffata, että duuni on onnistunut ja käntyn ja lihan leikkaus onnaa tai fisun fileeraus käy kuin MustaPekan fisutiskin friiduilla ja kundeilla. Terävän skeglun tunnistaa muuten siitä, että kun sillä hivelee niskavilloja, niin tuntee pientä tukistusta.

Fisuja tulee hyvin juhannukseen asti. Siis maseja kaivaan ja skönelle metskaan.

Teksti: Raimo Anttila

Share

Leave a Reply

Theme by Anders Norén