Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit

Oulunkyläinen – Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Oulunkylä, Uutiset

Muovi – keksintö siinä missä muutkin

Kuljet kaupassa. Ympärilläsi näet elintarviketuotteita, jotka on kaikki pakattu muoviin. Maksat ostoksesi muovisella pankkikortilla, ja ruuat laitat muoviseen kauppakassiin. Kävelet kaupasta pois muovista lattiamattoa pitkin. Laitat aurinkolasit päälle. Niidenkin sangat ovat muovia. 

Jokainen tuntee muovin. Sitä käytetään kaupoissa ja elämässä lähes kaikkeen: pakkauksiin, leluihin ja vaatteisiin. Onneksi emme vielä sentään vapaaehtoisesti syö sitä. Muovia ei tuoteta erityisen ekologisella tavalla, koska se on tuotettu polymeereistä, joita on hankala kierrättää, minkä takia suurin osa muovijätteestä päätyy kaatopaikoille ja meriin muovipyörteisiin. Muovia tuotetaan kuitenkin, koska se on erityisen halpaa, hyvää eristettä, notkeaa ja siitä voi tehdä lähes mitä vaan. Muovattavuudesta muovi on saanutkin nimensä. 

Muovit voivat olla synteettisiä tai puolisynteettisiä, pitkiä hiilimolekyyliketjuja. Ensimmäisen muovin kehitti vuonna 1862 Alexander Parkes. Kyseistä muovia pystyi muokkaamaan, mutta sitä ei pystytty teollistamaan. Sen sijaan John Wesley Hyatt teollisti seuraavana vuonna muovinsa nimeltä selluloidi. Suomessa puolestaan alettiin tuottamaan muovia Tampereella vuonna 1921. Muovi korvasi aluksi vain sähkö- ja elektroniikkatuotteet, kuten sulakkeet ja pistokkeet. Rakennusmateriaalina ja eristeenä muovi toimii myös hyvin.  

Monet yrittäjät käyttävät muovia teollisuudessa. Suomessakin jopa 37 prosenttia muovista käytetään vain tuotteiden pakkaamiseen. Yrittäjät tyytyvät muoviin, koska se on paljon halvempaa kuin tavalliset raaka-aineet. Se on kevyttä, sitä on helppo muokata, se on täydellinen eriste, ja sitä saa lähes kaikkialta. Teollistajat ja yrittäjät eivät kuitenkaan yleensä ajattele sen ekologista näkökantaa.  

Jos itse ryhtyisin yrittäjäksi, tekisin tavarani luultavasti käsin ja pelkästään luonnonmukaisista materiaaleista. Onneksi vuonna 2014 tuli voimaan laki, joka määrää kierrättämisen vastuun kuluttajalta tavaran tuottajalle. Mielestäni on tärkeää, että maapallo säästyy, koska haluan jättää tämän hienon elämän mahdollisuuden myös tuleville sukupolville. Onhan tietysti aina mahdollista, että maapallo tuhoutuu esimerkiksi meteoriitin iskusta eikä silkasta ihmisten typeryydestä. Siinä tapauksessa elämästä tulisi ottaa kaikki ilo irti.  

On olemassa paljon eri muovilajeja, joista osa on kertakäyttömuoveja, joita ei voi sulattaa ja muovata uudelleen.  Se on huono asia, koska silloin muoviroskista ei saa niin paljon energiaa poltettuna. Esimerkiksi on PVC 3 -muovia, joka ei sovellu edes jätteenpolttoasemalla polttamiseen. Kestomuovit ovat uudelleen muokattavissa, mutta harva asukas jaksaa lajitella niitä. Ja vaikka jaksaisikin, jäteastiat tulvivat, ja roskat ovatkin yhtäkkiä jo viereisessä metsässä. Tämä ongelma on yleinen pääkaupunkiseudulla. 

Kierrätys kuulostaa ekologiselta ja kestävältä kehitykseltä, mutta kertakäyttömuovia ja useita muita muoveja ei voida kierrättää. Vielä monissa maissa käytetään kaatopaikkoja, jonne kaikki valtion roskat kuljetetaan. Kaatopaikalta tuuli ja vesi kuljettavat roskat mereen ja luontoon. Muovi ei maadu, ja se voi olla suureksi haitaksi alueen maaperälle ja ekosysteemille. Jos vain ihmiset saisivat kierrätyksen toimimaan haluamallaan tavalla, se voisi toimia. Täytyy vain laittaa asiantuntevat nuoret liikkeelle. Nyt jo useat aasialaiset keksijänuoret ovat yrittäneet rakentaa laitteita, joidenka avulla muovijäte saataisiin kerättyä meristä. 

Toinen suuri muovikatastrofi voidaan huomata merissä. Kaatopaikoilta meriin valuneet muovijätteet muodostavat merissä suuria jätepyörteitä. Joka päivä meriin on laskettu kulkeutuvan Empire State Buildingin verran roskaa. Ihmiset saattavat ajatella, että valtameret ovat niin suuria, että sinne mahtuu vaikka mitä, mutta on merilläkin rajansa. Suurimpia meren saastutusmaita ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa. Kaikki nuo valtiot sijaitsevat Tyynenmeren vierellä ja roskaavat 60 prosenttia kaikesta merien muovijätteestä. 

Tutkijat päättelevät, että vuonna 2050 merissä olisi yhteensä enemmän muovia kuin kalaa. Muovin kulkeutuessa mereen se ajan myötä pilkkoutuu pieniksi mikromuoveiksi, mutta ei katoa. Kalat ja muut meren eläimet syövät planktoneita, ja niiden mukana suolistoon kulkeutuu myös muovia. Linnut jäävät myös kiinni muoviroskaan yrittäessään syödä sitä ja kuolevat. Ihmiset syövät kaloja ja merieläimiä, ja niiden mukana muovi kulkeutuu myös meidän suolistoomme, mikä on haitaksi terveydellemme. Muovipyörteet tietenkin saastuttavat myös meriä, mikä nostattaa merien happamuutta. Merien happamoituminen aiheuttaa korallien menehtymistä. Ne ovat myös suuri tulonlähde Tyynenmeren valtiolle, eli esimerkiksi Indonesia taitaa nyrjähtää omaan nilkkaansa. 

Oikeastaan muovi on tehty vain ihmistä varten niin kuin kaikki muutkin keksinnöt. Nyt kaikki keksinnöt kääntyvät sitten ihmiskuntaa vastaan ja joudumme keksimään keksintöjä keksintöjemme seurauksien tuhoamiseksi. Onko tämä pohjattomaan kuiluun syöksyminen oikein ihmisille? Voisin sanoa, että on, sillä on meidän syytämme, että ekosysteemi tuhoutuu tällä tavalla. Eli toisin sanoen olemme keksineet oikeanlaisen keinon rankaista itseämme vahingoistamme, mutta se rankaisee myös muita lajeja, mikä ei ole oikein. 

Muovi saattaisi toimia, jos tehtäisiin erilaisia yhdistelmiä, kuten muovikartonki, muovimetalli tai muovilasi. Kierrättäminen sen sijaan muuttuisi hankalammaksi, kun ei tietäisi, laittaako muovikartongin muoviin vai kartonkiin. Nyt palasimme taas lähtöruutuun.  

Muovista voi aina yrittää siirtyä pois vanhanaikaisiin menetelmiin, mutta se voi olla hankalaa, sillä muovia tulee joka tapauksessa vastaan kaikkialta. Omilla valinnoilla voi itse kuitenkin hieman vaikuttaa, kuten ostamalla tuotteitta, joissa on ekologisuus merkintöjä ja joissa on käytetty muovitonta materiaalia. Ja sitten kun omistaa mainetta ja kunniaa, voi yrittää saada muutkin mukaan erinäköisiin tempauksiin, joihin kuuluu esimerkiksi “muoviton month”.  

YK on yrittänyt monta vuotta saada aikaiseksi sopimusta, joka estäisi kansainvälisesti muovijätteen kulkeutumisen mereen. Monet yksityisyrittäjät yrittävät keksiä keinoa, jolla muovijäte saataisiin kerättyä meristä. Vaikka muovia käytetään paljon, Suomessa sitä käytetään jo keskimääräistä vähemmän kuin muissa Euroopan maissa. Useissa kaupoissa on otettu periaatteeksi kannattaa paperikasseja muovipussien sijaan. HSY suunnittelee myös monilokeroista jäteastiaa, joissa on astioita eri jätteille. Operaatio muoviton maailma on käynnistymässä. 

Millainen olisi muoviton maailma? Olisiko se sellainen, mitä me kuvittelemme? Elämä ilman nykyaikaisia välineitä: fleecepaitoja, lenkkareita, leluja tai tietokoneita. Jos tarkemmin ajattelee, lähes jokaiseen tuotteeseen tai sen valmistamiseen on jotenkin käytetty muovia. Voisiko kaikkia tavaroita edes rakentaa muovittomista materiaaleista? Mielestäni jonkin näköinen välimaasto olisi paras vaihtoehto. Jokaisessa valtiossa olisi tarkat rajoitteet muovin käytölle. Muovia ei tungettaisi minne sattuu, vaan vain välttämättömiin paikkoihin. Mutta keksisivätkö ihmiset silloin muovia korvaavan materiaalin, joka kostautuisi myös meitä vastaan? 

Pihla Hakuni 8 D 

Share

Comments are Closed

Theme by Anders Norén