Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit

Oulunkyläinen – Pohjoiset esikaupungit -lehti

Oulunkylä, Puheenvuoroja, Uutiset

OYK: Keho ja kauneus nuoren silmissä

diversity

Kun aloin hyväksymään itseni, opin, että kauneus on virheitä pullollaan. Kukaan näistä seitsemästä miljardista ihmisestä maapallolla ei voi mitenkään olla täydellinen.

Mitä kauneus sitten merkitsee? Henkilökohtaisesti näen kauneutta ihmisessä, kun hän on esimerkiksi epäitsekäs, itsevarma ja positiivinen. Sanan ”kauneus” määrittely on mielestäni naurettavaa, koska jokainen tulkitsee ja näkee kauneutta eri tavoin. Kauneus on katsojan silmissä.

Itsevarmuus on suuri osa kauneutta. Kun on itsevarma, säteilee itsevarmaa energiaa, ja se on viehättävää. Täytyy toki muistaa, missä kulkee raja itsevarmuuden ja itserakkauden välillä. Esimerkiksi, jos kaveriporukkaan saapuu itserakas ihminen, hän voi ajatella olevansa kaikkein kaunein. Kun taas, jos itsevarma henkilö saapuu, hän ajattelee olevansa kaunis omalla tavallaan tietäen virheistään mutta kuitenkin hyväksyen ne.

Itsevarmuuden käsikynkässä kulkee vertailu muihin. Yhtenä hetkenä voi olla leijonan itsevarmuus, mutta se saattaa rapista pois heti, kun näkee jonkun toisen, omasta mielestään kauniimman. Taktisin liike on siis huomata, miten itse reagoi ja toimii, ja pyrkiä kehittymään siinä. Henkilö, jolla on huono ajatusmalli, saattaisi alkaa vihata itseään, mutta toinen, joka ymmärtää, että toisen kauneus ei ole pois omastani, saattaisi mennä kehumaan kauniimpaa.

Yhteiskunta on asettanut meille ulkonäkömuotteja. Stereotyyppisellä naisella on olematon vyötärö, jättimäinen peppu, isot rinnat, kirahvin sääret ja lautavatsa. Henkilö, joka omistaa nämä piirteet, saattaa tietysti näyttää viehättävältä, mutta näitä ihmisiä on vain noin 0,1 % koko maapallon väestöstä. Usein unohdetaan, että myös loput 99,9 % ovat kauniita.

Sosiaalisella medialla on myös hyvin suuri vaikutus kehonkuvaan. Esimerkiksi jos Instagramissa näkee mallin bikineissä, on tärkeää tiedostaa, että itsellään voi olla täysin erilainen kehonrakenne kuin tyypillisellä mallivartalolla. Geneettisyyden ymmärtäminen on siis kaiken A ja O. Jos vaikka äidilläsi on leveät hartiat ja lyhyet sääret, niin on todennäköisesti myös sinullakin. Moni usein unohtaa, että esimerkiksi lehtien kansikuvat, joissa poseerataan alusvaatteissa, ovat usein photoshopattuja. Reisiä on voitu pienentää, vyötäröä kaventaa ja peppua isontaa. Jotkut kuvat ovat jopa surrealistisia. Myös kuvakulma ja valaistus saattavat olla imartelevia. Paljon siis tehdään, jotta saadaan jonkun keho näyttämään siltä, mitä se ei ole. Tämä näyttää mielestäni huonoa esimerkkiä lapsille ja nuorille, sillä varhaisessa iässä voi jo kehittyä ajatus siitä, miltä vartalon ”pitäisi näyttää”. Mieluummin näytettäisiin aitoja ja terveitä kehoja muokattujen ja mallikehojen sijaan.

Viime vuosina on onneksi kuitenkin aloitettu Body Positivity -kampanjoita. Niissä annetaan ymmärtää, että olet minkä kokoinen tai näköinen tahansa, olet silti kaunis. Itse olen oppinut, että naisen vartalo on kaunis, vaikka se ei olekaan langanlaiha tai täytä mitään kauneusihanteita. Julkkiksiakin on lähtenyt Body Positivity -kampanjaan mukaan, esimerkiksi Selena Gomez, Lady Gaga, Ariel Winter ja Sam Smith. Selena Gomez sanoi mielestäni hyvin: ”I realize everybody wants what they don’t have. But at the end of the day, what you have inside is much more important than what’s on the outside.”

Lopetukseksi yritän rutistaa tärkeimmät: Sisäinen kauneus voittaa aina ulkoisen. Sinun ei tarvitse näyttää keneltäkään muulta kuin itseltäsi, eikä varsinkaan miltään mallilta. Ihmiset rakastuvat persoonaasi, eivätkä kehoosi. Ja tärkeimpänä: elät vain kerran. Tiedän, että tuo on klisee, mutta se on totta; tämä ei ole harjoituselämäsi. Kukaan ei halua vanhuksena ajatella nuoruusvuosiaan ja tajuta hukanneensa niitä itsensä vihaamiseen. Toivon, ettei kukaan elä miettien, miten voisi laihduttaa tai näyttää joltakulta muulta. Loppujen lopuksi elät kuitenkin vain itseäsi varten.

Aada Karkola

14-v.

Oulunkylän yhteiskoulu 8B

Share

Comments are Closed

Theme by Anders Norén