Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Oulunkylä, Uutiset

Lucía ja Thomas – musiikinharrastajat

Lucia ja Thomas

Sisarukset Lucía ja Thomas. Kuva: Marja Markko

Minulla oli ilo viettää muutama lämmin kesäpäivä kahden keski-Englannista kotoisin olevan sisaruksen kanssa.  Uiminen Allas Sea Poolissa keskellä Helsinkiä ja vastapäätä presidentin linnaa oli heidän mielestään tosi hauskaa, vaikka yhden altaan vesi olikin melkoisen kylmää.  Kävimme myös Vallisaaressa etsimässä päätöntä kenraalia ja nauttimassa luonnon hiljaisuudesta.  Espan puistossa Topeliuksen patsaan kohdalla jouduin kinkkisen kysymyksen eteen – miksi niin monet patsaat Suomessa ovat ilman vaatteita?

Näillä retkillämme juttelimme myös heidän harrastuksistaan ja siitä, miten he ovat niihin päätyneet.  Heidän viikkonsa näyttää melko hektiseltä, mutta kummatkin pärjäävät koulussa hyvin eikä harrastusten määrä tunnu haittaavan heitä.  Päinvastoin – kumpikin pulputti iloisena kun vähän kyselin heiltä.  Englannissa lapset muuten aloittavat koulun jo neljävuotiaina.

10-vuotias Lucía menee syksyllä 6. luokalle ja kertoi, että hän haluaisi aikuisena laulaa, tanssia ja näytellä – siksi näytelmäkerho onkin hänen rakkain harrastuksensa.  Hänellä on ollut jo opettajan rooli High School Musical’issa isolla teatterinäyttämöllä.  Saman esityksen taustakuorossa hän myös lauloi ja tanssi.  Lapset harjoittelevat kerran viikossa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan ja lisäharjoituksia tulee esiintymisten edellä.  Myös 8-vuotias ja 4. luokan aloittava Thomas käy näytelmäkerhossa ja esiintyi siskonsa kanssa samassa musikaalissa.  Hänellä oli yksi repliikki ja sen hän esitti ”oopperaäänellä” laulaen – se oli hyvin vaikuttava esitys.  Lasten vanhemmat kertoivat, että tämä harrastus maksaa £120/kuukausi/lapsi – harrastus on kallis, mutta koska kummatkin pitävät esiintymisestä ja ovat taitavia laulajia, he ovat valmiit maksamaan sen.  Lapset kertoivat, että musiikinopettaja-isällä on ollut vaikutus heidän kiinnostukseensa.  Kotona on aina laulettu ja lapsia on kuljetettu mukana musiikki- ja teatteriesityksissä pienestä pitäen.

Sekä Thomas että Lucía laulavat myöskin kuorossa puolitoista tuntia kerran viikossa.  Lucían kuorossa laulaa 70 lasta, joista suurin osa on tyttöjä ja puolen tusinaa hänen luokkakavereitaan.  Kuoro on esiintynyt mm Birminghamin keskustassa sekä puistokonserteissa.  Thomas kertoo, että he laulavat vähän kaikenlaisia lauluja – ”peaceful and kids songs”.  Nämä lapset eivät selvästi arastele esiintyä – he lauloivat minulle spontaanisti syntymäpäivälaulun keskellä jalkakäytävää.

Lasten kotona käy kerran viikossa myös pianonsoiton opettaja.  Hän on isän kaveri, joten tähän harrastukseen menee parisenkymmentä puntaa viikossa.  Lucía on jo varsin taitava soittaja ja suorittaa tasokokeita päästäkseen musiikkikouluun.  Hän kertoi innostuneensa The Greater Showman -musikaalin laulusta niin paljon, että opetteli itse soittamaan ja laulamaan sen.  Isä kuulemma auttoi vähän nuottien kanssa. Tyttö soittaa mielellään Mozartia, jazzia ja Disney-elokuvien musiikkia.  Keväällä kiinnostus soittamiseen hiipui ja hän sai kahden viikon miettimisajan – soittaminen jatkuu.  Thomas puolestaan aloitti pianonsoiton 1,5 vuotta sitten ja kertoi myös isän auttavan häntä opettajan lisäksi.

Thomas oli jokin aika sitten käynyt taekwondon esittelytunnilla ja innostunut kovasti.  Poika on vikkelä kuin orava ja halusi näyttää potkuja ja iskuja minullekin.  Hän pääsee kokeilemaan lajia ensin viidelle tunnille, jotta näkee millaisesta harrastuksesta on kyse.  Kummatkin lapset pelaavat myös kerran viikossa tennistä.  Thomas ei vielä käy kilpailuissa, mutta Lucíasta turnaukset ovat tenniksessä kaikkein parasta etenkin, jos voittaa pojan.

Lasten vanhemmat ovat kumpikin opettajia, joten kuljettaminen harrastuksiin vaatii melkoista aikataulutusta.  Onneksi lähinaapureiden lapset käyvät osin samoilla tunneilla ja kuljetusvastuu saadaan jaettua useamman aikuisen kesken.  Englannissa lapsen eivät kulje ollenkaan niin itsenäisesti kouluun ja harrastuksiin kuin Suomessa vaan aikuiset vievät heitä, vaikka paikka olisi lähelläkin.

Teksti ja kuva: Marja Markko

Share