Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Blogit, Kulttuuri, Oulunkylä, Uutiset

Varttuneita mietteitä

Varttuneita mietteitä

Pottusatoa saavista. Kuva: Raimo Anttila.

Se on taas morjensta. Kesä on ollu  snyge. Suulis on skriinannu ja ainoa probis on ollu, miten snadisti voi kledjuja päälleen duunaa. Vodaa ei stikannu, mutta stadissa se ei paljoo haitannu. Eri juttu on tainnu olla landella. Potut, vehnät, lantut ja kaikki muut veksterit ois varmaan tarvinnu vodaa enemmän. Mutta eiköhän niitäkin kotitarpeiksi riitä.

Skrivasin toukokuun stoorissa, että jemmasin muutamia siemenbotlareita vanhaan laastisaaviin täällä Ogelissa. Nyt voin sanoa, että niistä kasvoi puolen tusinaa potunvarsia. Kun niitä revin ylös, niin jokaisesta varresta irtos melkeen kilo siikli merkkistä botlaria.

Kun potut stikkas kattilaan, vähän salttia perään ja keitti aldenteksi, niin avot. Voin ja sillin kanssa ei ole parempaa safkaa. Kyllä kandee pottuja jemmaa saaviin.

Mä oon ollu Gnisun megessä tavalla jos toisellakin about 40 vuotta. Aluks tein duunia yhden kundijengin ja myös koko seuran parissa. Vikat 20 vuotta sitten olen seurannut Gnisun pelejä ja myös kundinkundien väkerrystä boltsin kanssa. Seurassa tehdään hyvää duunia. Aikanaan pyörittiin kakkos- tai kolmosdivarissa. Kun muutaman kerran noustiin ykköseen, niin sieltä tultiin kovaa alas samana vuonna. Nyt Gnisu liidaa ykköstä ja junnutoiminta on ok. Hienoo kehitystä.

Muutoksen takana Gnisussa on siirtyminen koulutettuihin valkkuihin sekä vapaaehtoistoiminta vanhempien ja kannattajien toimesta. Esimerkkinä ikignisulaisista on Aukki, joka toimi kymmeniä vuosia erilaisissa seuran vapaaehtoisduuneissa. Aukki siirtyi alkukesästä yläkatsomoon ja varmaan tsiigailee sieltä Gnisun matseja Pietarin rinnalla. Finski seuratoiminta nojaa bulilta osin Aukin kaltasiin perusduunareihin. Se on hienoo yhteisöllisyyttä, joka antaa paljon sekä ittelle että muulle jengille.

Kaikki nuorten harrastustoiminnassa ei kuitenkaan skujaa ihan ok spooria. Jos aikanaan futisharrastus bungas hiekkakentsulla harrrastettuna satasen tai kaksi vuodessa. Tänään sama harrastus repii fikasta 50 – 100 egee kuussa. Tää on jo monelle este tulla futikseen megeen. Sille asialle tarttis tehdä jotain.

Ogeli fyllaa 100 vuotta ja sen ympärille järkätään bailuja. Myös Ogelin seurakunta on ollut itsenäinen samat sata vuotta. Mä yritän ottaa osaa näihin bailuihin ja samalla oppia tsennaan entistä enemmän Ogelin historiaa. Kun tajuu jonkun gamlan jutskun, niin alkaa funtsaa mitä sitten tapahtui ja mikä on tilanne nyt. Hissasta voi oppia ja siks kandee sitä studeera.

Kun tätä stooria lesataan, niin Tokion olympialaiset ovat jo förbii. Silloin tsennataan, miten finskin mimmit ja jannut kisoissa pärjäs muussakin kuin koronan väistössä. Edelliset kisat siellä oli 1964 ja Pauli Nevala finstas keihään. Sittemmin Seppo Räty finstas siellä MM-kisoissa. Molemmat jätkät olivat luomassa finskin keihässälleille sitä yrmytyypin leimaa.

 Näissä merkeissä, hyvää syksyn alkua.

Teksti ja kuva: Raimo Anttila

Share