Osoite: Oltermannintie 32, 00620 Helsinki
Liikenneyhteydet: Omalla autolla tulevalle on sisäänkäynnin lähellä sekä esteettömiä että tavallisia parkkipaikkoja. Ravintola sijaitsee sisääntulokerroksessa ja liikkuminen tiloissa on esteetöntä. Paikalle pääsee myös busseilla 53 ja 603.
Avoinna: 7.45 – 14.30. Ravintolasta saa aamiaista klo 9.30 asti ja lounasta klo 10.50-13.30. Lounaan jälkeen on mahdollista ostaa ylijäämäruokaa klo 13.40 asti.
Hinnat: Maksoin 8,75 lounaasta ja jälkiruoasta – taisi olla eläkeläishinta. Lounaan hintaa on todella vaikeaa löytää. Lounaslista löytyy Helsingin palvelukeskuksen nettisivuilta.
Tilat: avara korkea sali, jonka toiselta seinustalta aukeaa pihanäkymä. Alkuperäiset upeat valaisimet ovat edelleen paikoillaan ja tilan tunnelma lie sama kuin rakennuksen valmistumisen aikaan. Seinältä löytyy kehyksissä vuoden 1952 ruokalistoja – kannattaa lukaista.
Seisova pöytä: siisti, selkeästi järjestetty salin reunalle. Hieman ihmettelin juomalasien sijoittamista kauas juomista. Ruokien lämpökaukaloiden ympärys oli huomiota herättävän siisti.
Astiapalautus: sijoitettu erilliseen, esiintymislavan viereiseen tilaan.
Palvelu: ystävällistä ja asiallista.
Yritys: Kustaankartanon seniorikeskuksen omistaa Helsingin kaupunki. Arkkitehtipariskunta Olli ja Eija Saijonmaan suunnittelema Kustaankartanon vanhainkoti otettiin käyttöön jo vuonna 1953 ja ajan arkkitehtuuri ja tunnelma ovat edelleen tallella.
Lounastin Kartanoravintolassa heinäkuisena keskiviikkona, jolloin salissa oli melko vähän ihmisiä. Listalla oli pari erilaista liharuokaa, lohikeittoa, kasvisvaihtoehto ja jälkiruoka. Valitsin luomutofusta valmistettua currya ja sipulilla maustettua riisiä sekä raparperivispipuuroa. Linjaston alussa on muutamia aineksia salaatin kokoamiseksi. Curry oli tuoreen näköistä vaikka lounas oli alkanut jo puolitoista tuntia aiemmin. Annos maistui melko maltilliselta ja huomasin turhan myöhään, että tarjolla oli myös hyvä valikoima mausteita ja maustekastikkeita. Vispipuurossa maistui raparperi, mutta kovin kuohkeaa se ei ollut.
Ruoka oli siis hyvälaatuista ja täytti vatsan. Erityisesti minua viehätti itse tila. Olen käynyt siellä vain muutaman kerran ja nyt kesäpäivänä nautin ikkunan vieressä istumisesta sekä tilan arkkitehtuurista, joka edelleen henkii 50-lukua. Ja ne valaisimet ovat todella kauniita!
Tarkoituksenani on jatkaa tutustumista myös muihin alueemme lounaspaikkoihin ja kirjoittaa kokemuksistani. Vinkkejä ravintoloista voit lähettää toimitukseen.
En malta olla lisäämättä kuvaa saman päivän iltapäiväteestä Gumbostrandissa.
Teksti ja kuva: Marja Markko
