Kurkistus Pakilantien historiaan

Nykyisen Pakilantien varrella vain ani harva rakennus muistuttaa menneistä vuosikymmenistä eikä monikaan tiellä kulkija tunne tien historiaa. Kurkistetaanpa hieman menneisyyden verhon taakse.

Pakilantie oli alkuperäiseltä nimeltään Lepolantie. Nimensä Lepolantie oli saanut noin sata vuotta sitten ensimmäisen Pakinkylään perustetun asunto-osuuskunnan mukaan. Pakilantien nimi otettiin käyttöön alueen muuttuessa virallisesti Pakilaksi 1946, jolloin alue liitettiin Helsingin kaupunkiin. Tällöin nimi Lepolantie annettiin nykyiselle Lepolantielle, joka oli siihen asti ollut Puistotie. Jo ennen nimen virallistamista aluenimi Pakila oli kuitenkin yleisesti käytössä ja toimi myös postin jakeluosoitteena.

Siirrytään ajassa taaksepäin vuoteen 1940 ja lähdetään liikkeelle tuolloista Lepolantietä pitkin sen alkupisteestä, siitä mihin Pakila – silloin vielä Pakinkylä – Helsingistä päin tultaessa päättyi. Paikka on nykyisen Pakilantien ja Välitalontien risteys. Kun katsomme Paloheinän suuntaan, näemme vain metsikön ja kärrypolun. Paloheinään ensimmäiset asukkaat asettuvat vasta 1940- ja 1950-luvun taitteessa. Pitkäkoskelle johtaa tykkitie. Metsässä valtaojan pientareita kulkee polkuja Kavaleffin maille Tuomarinkylään. Pakinkylän taajama on merkittävästi kasvanut 1940-luvulle tultaessa; nyt asukkaita on jo 2300, kun kylän väestön määrä vuosisadan alussa oli ollut vain reilut 100.

Kaupunkiin johtava Lepolantie on noin kuusi metriä leveä hiekkatie. Pakinkylän päätien hoidosta vastaa 1920-luvulla perustettu tietohoitokunta. Osuuskuntien tonteille johtavien teiden hoito sen sijaan kuuluu tonttien omistajille. Tiellä on vielä melko vähän liikennettä, linja-autojen lisäksi sillä kulkevat pääasiassa maito- ja muut kuljetusautot, yksityisautoja näkyy harvakseltaan. Linja-autoliikenne Pakinkylään on alkanut jo 1926, jolloin Lauri Johansson aloitti liikennöinnin kuorma-auton alustalle rakennetulla avoikkunaisella Fordillaan, johon mahtui 13 matkustajaa.1930-luvun loppupuolella säännöllistä liikennöintiä Pakinkylään harjoitti useampi liikennöitsijä, joista tärkeimmät olivat Väinö Nevomaa ja Oskari Saari.  Reilu vuosikymmen myöhemmin, lokakuussa 1953, kaupunkisuunnitteluviraston insinööri Korhonen tekee tien leventämisestä esityksen, jonka hyväksymisen jälkeen Helsingin kaupunki ostaa Pakilantien varren tonttien omistajilta keskimäärin neljän metrin kaistaleen tonteista tien leventämiseksi osuudella Välitalontie – Papinmäentie.

Välitalontien ja Pakilantien kulmassa nykyisen pizzerian kohdalla seisoo 1939 avattu Elannon myymäläkiinteistö. Tontin takaosassa toimii Salon sikala. Vastakkaisella puolen Välitalontietä on rakennusmestari Mastomäen talo, jossa tullaan 1950-luvulla avaamaan Pakilan Sukka ja Kemikalio
–niminen lyhyttavaraliike ja kivijalassa kukkakauppa .  Pakilantiestä länteen päin kulkevan  Välitalontien seutua kutsutaan Petsamoksi; nimitys lienee johtunut siitä, että alue oli hallanarkaa, kuten Petsamossa. Elannon myymälä siirtyy myöhemmin Pakilantien vastakkaiselle puolelle nousevaan rakennukseen, jossa nykyisin toimii mm. Aarre-Auto. Sitä vastapäätä rakentaa uutta taloa Elannossa myymälänhoitajana toimivan Nygrenin poika. Tämä talo puretaan nykyisten rivitalojen tieltä 1990-luvun lopulla.

Jatkamme matkaa kaupunkiin päin. Ripusuontietä ei vielä ole, se rakennetaan vasta 1960-luvulla. Nykyisen Elontien ja Ripusuontien välissä Pakilantien vasemmalla puolella sijaitsevat Raatikaisen kasvihuoneet.  Halkosuontietä ja Kyläkunnantietä ei myöskään vielä ole, ne raivataan vasta sotien jälkeen ja kaavoitetaan rintamamiestaloille, jotka valmistuvat 1940- ja 1950-lukujen taitteessa ─ paljolti hartiapankkirakentamisella.

Nykyisen Kehä I:n kohdalla kulkee öljysorapäällysteinen Muurimestarintie. Pakilantie ja Muurimestarintie muodostavat tasoristeyksen. Mäellä Muurimestarintien pohjoispuolella kohoaa komea vuonna 1939 valmistunut koulurakennus, jossa nykyisin toimii Pakilan ylä-aste. Koulun laajennustyöt saadaan valmiiksi vuonna 1967. Kehän risteyksessä aloittaa 1950-luvun lopulla toimintansa Teboilin bensa-asema, alun perin Pakilantien eteläpuolella kehälle itään suuntaavan rampin kohdalla. Uusi Teboil avataan nykyisellä paikallaan 1980-luvulla. Huoltoasema esiintyy tapahtumapaikkana mm. Jarkko Sipilän ja Kari Hotakaisen 2000-luvulla julkaistuissa teoksissa.

Teboilista hieman kaupunkiin päin, Kyläkunnantien kulmassa avattava nakkikioski tulee 1960- ja vielä 1970-luvullakin olemaan nuorison suosima kokoontumispaikka. Kioskin taakse metsikköön jäävät ensimmäisen maailmansodan bunkkerit. Sitä vastapäätä Pakilantien toiselle puolelle rakennetaan 1961 oma talo vuonna 1922 perustetulle Pakinkylän VPK:lle. Vapaaehtoisella palontorjuntatoiminnalla on Pakilassa pitkät perinteet: Pakilassa on keskeytyksettä toiminut vapaapalokunta 95 vuotta. Ennen oman talon rakentamista palotorjuntakalustoa säilytettiin vanhassa ”paloliiterissä” Alkutien varrella. Rakennusta laajennettiin myöhemmin käsittämään juhlasalin, näyttämön sekä ulkopuolella tanssilavan. VPK:n rakennus onkin 1950-luvulle asti keskeisessä asemassa Pakilan sosiaalisen elämän tapahtumapaikkana. Myös nykyisessä VPK:n talossa järjestetään paljon tapahtumia ja tilaisuuksia.

Mutta jatkakaamme matkaa. Nykyisen S-marketin tontin omistaa S. Eriksson. Tontilla on kaksi rakennusta; toisessa asuu Eriksonin perhe alakerrassa ja vuokratalaisia yläkerrassa. Toisessa, lähempänä Muurimestarintietä sijaitsevassa rakennuksessa toimii mankeli. Tontti myydään myöhemmin OTK:lle, joka rakentaa tontin pohjoispäätyyn tilat Elannon myymälälle. Tontin ostaa 1970-luvun lopulla Valtameri Oy, joka rakentaa uuden liikekiinteistön. Tilat jäävät tarpeettomiksi, kun Valtameri fuusioidaan 1990-luvun lopulla Rautaruukkiin. Rakennus saneerataan 2000-luvun alussa S-marketin käyttöön

Tulemme Lepolantien – siis silloisen Puistotien – kulmaan. Talo, jossa nyt toimii Aake Oy, rakennettiin 1950-luvulla puhelinkeskukseksi. Sitä ennen tontti oli perunamaata. Toisella puolen Pakilantietä, nykyisen apteekin ja R-kioskin liiketalon tontilla seisoo 1908 rakennettu Taavetti ja Ester Vehviläisen omistama talo. Siinä toimii elintarvikeliike lähes 50 vuotta, 1930-luvulta aina 1970-luvun lopulle asti, aluksi maitokauppa ”pikku-Elanto” ja myöhemmin yksityisiä ruokakauppoja. Tontti ulottuu nykyiseen Osuuskunnantiehen. Tontin eteläpäädyssä Vehviläisillä on perunamaa, marjapensaita ja omenapuita. Puoli vuosisataa myöhemmin Vehviläisen perikunta myy tontin, jolle 1980-luvulla nousee nykyinen liikerakennus.

Tässä Puistotien ja Lepolantien risteyksessä on liikenteellisesti merkittävä paikka: toisen Pakilaan tulevan linja-auton reitin päätepysäkki. Myöhemmin päätepysäkki siirretään Pakilan vanhaan keskustaan nykyisen Lepolantien ja Jakotien risteyksen tienoille. oisen linjan päätepysäkki sijaitsi nykyisessä Itä-Pakilassa. Reitti Pakilasta Helsingin keskustaan johti nykyisen Suursuon, Niittylän ja Pasilan kautta Mannerheimintien (entinen Läntinen Viertotie) kautta Rautatientorille. Autojen kunto oli vaihteleva, ja kerrotaan matkustajien välillä joutuneen työntämään busseja, jotta matka ei katkeaisi.

Jatkamme matkaa. Osuuskunnantietä ei siis vielä ole, se rakennetaan vasta 1960-luvun alussa. Siinä kohdassa, johon Osuuskunnantie myöhemmin raivataan, seisoo Pakilantien vasemmalla puolella Edvard Hytösen talo, joka myöhemmin jää osaksi rakennettavan uuden tien alle. Hytönen harjoittaa piharakennuksessaan metalliverstastoimintaa ja tulee muutamaa vuotta myöhemmin perustamaan Hitsaamo ja Metallikorjaamo Edv. Hytösen. Yrityksen nimeksi tulee sittemmin Tilaus Oy ja yritykselle rakennetaan uusi toimitalo Jakokunnantielle, nykyisen Tuusulantien kainaloon. Talo Pakilantien varrella puretaan 2000-luvun lopulla ja tilalle rakennetaan tontin ostaneen Tapio Suomen toimesta 2009 liikekiinteistö, jossa nykyisin toimii mm. Kahvila Helmi.

Tulemme Alkutien kulmaan. Nykyisten kerrostalojen kohdalla on Mäkisten tontti, joka ulottuu aina Vehviläisen kulmaan asti. Tontilla on vain yksi rakennus. Perikunta myy tontin 1950-luvun lopulla. Nykyiset kerrostalot on rakennettu 1960-luvulla. Lidlin tontilla on sokean liikemies Harisen omistama kaksikerroksinen puurakennus, jossa asuu vuokralaisia. Talo on aiemmin toiminut Helsingin sokeainyhdistyksen kesänviettopaikkana. Ajan kuluessa huonokuntoinen talo pääsee niin pahasti rapistumaan, että terveydenhoitoviranomaiset antavat myöhemmin 1940-luvulla talolle purkutuomion ja vuokralaisperheet joutuvat telttamajoitukseen. Perheiden häädöstä uutisoidaan Helsingin Sanomissa. Osa perheistä saa asunnon Maunulaan 1950 rakennetuista ns. Helsingin 400-vuotisjuhlataloista. Harisen perikunta myy tontin vuosituhannen vaihteessa. Tontille rakennetaan 1970-luvun alussa liikekiinteistö, joka puretaan nykyisen 2010 rakennetun liiketalon tieltä.

Pakilantien toisella puolen, Alkutien pohjoispuolella on Heinon perheen Alku-osuuskuntaan kuuluva kaksikerroksinen talo. Heinot itse asuvat yläkerrassa, alakerrassa on tilat kahdelle vuokralaisperheelle.  Yli puoli vuosisataa myöhemmin perikunta myy tontin, jolla nykyiset rivitalot rakennetaan 2000-luvun alussa.

Heinojen taloa vastapäätä Alkutien eteläpuolella sijainneen Kuusikko-nimisen tilan olivat veturinkuljettaja Erholta vuonna 1926 ostaneet Arttu ja Helmi Lundén. Lundénit muuttivat kahden poikansa kanssa tontilla sijainneeseen taloon. Arttu Lundén kuolee auto-onnettomuudessa 1943 ja tontti jää perikunnalle. Jouluksi 1957 Artun ja Helmin poika Risto Lundén rakentaa tontin eteläpäähän omalle perheelleen valkean tiilitalon, joka hyväkuntoisena seisoo edelleen paikallaan. Helmi Lundén asuu alkuperäisessä rakennuksessa elämänsä loppuun asti. Tontilla tänään sijaitseva kaksikerroksinen pienkerrostalo on rakennettu 2002.

Lundénin eteläinen naapuritontti Pakilantiellä kuuluu maalarimestari Emil Hiltuselle ja hänen vaimolleen Elisabetille. Hiltuset myyvät kauppatorilla tontin antimia: vadelmia, mustaherukkaa, omenoita.  Perikunta myy tontin 1960-luvulla, jolloin tontille rakennetaan nykyiset kaksi omakotitaloa.

Olemme nyt tulleet Papinmäentien risteykseen, mihin Pakila päättyy. Kun katsomme eteenpäin, näemme enimmäkseen metsää. Tykkitie Haagaan lähtee nykyisen Petaksentien kohdalta. Papinmäentien ja Petaksentien väliselle tontille Pakilantien varrelle tullaan 1970-luvulla rakentamaan sillä tätä nykyä seisova liikerakennus, jossa aloittaa toimintansa urheiluliike, sähköliike ja parturi-kampaamo. Nykyisin talossa toimii kauneushoitola ja asianajotoimisto.

Kapeiden Papinmäentien, Petaksentien ja Pirjontien varrelta kuuluu rakentamisen ääniä, ns. ruotsalaistalojen rakentaminen on alkanut länsinaapurista saatujen avustusten tuella heti talvisodan päätyttyä. Ensimmäiset viipurilaiset asukkaat muuttavat taloihin vielä osittain samana vuonna. Pirjontien kulmaan Elanto rakennuttaa heti sotien jälkeen talon, jossa avataan maitokauppa. Taloa kunnostetaan 1970-luvulla ja siihen avataan Pirjon krouvi. Krouvi lopettaa toimintansa 2011, jolloin huonokuntoinen talo puretaan. Kaavaluonnoksessa tontille on suunniteltu moderni viisikerroksinen puukerrostalo.

Teksti: Erja Vuorio

Tarinat kertoi Risto Lundén syksyllä 2016. Muistiin merkitsi Erja Vuorio. Lähteenä on käytetty myös Pakilan seudun historiaa (1981). Kuvat Pakila-Seura, Finna-kuvatietokanta sekä Risto Lundénin ja Erja Vuorion kotiarkistot.