Kun tekee parhaansa ja silti väärin

Pahin pahuus on sitä, mitä ei itse tunnista, sanoo Maria Mustranta. Oulunkyläläisen toimittajan esikoiskirja Sokeita hetkiä luotaa syyllisyyden ja anteeksiannon teemoja trillerimäisen juonen kautta.

Maria Mustranta on työskennellyt pitkään vapaana toimittajana mm. Helsingin Sanomille ja Imagelle. Kirjoittamisen ammattilaisellekin romaanin julkaiseminen oli lapsuuden haave, jonka toteutuminen ei ollut aina itsestään selvää. Sokeita hetkiä sai alkunsa jo vuonna 2008, mutta elämä ja lapset tulivat väliin.
-Kun oma työ on kirjoittamista, ei töiden jälkeen oikein jaksa enää kirjoittaa, Mustranta kertoo.

Kirja edistyi pienissä erissä, kunnes eräällä kurssilla kustannustoimittaja luki käsikirjoituksen ja tarjosi kustannussopimusta. Sen jälkeen oli mahdollista keskittyä paremmin kirjaan ja työ eteni nopeammin.
– Kustannustoimittajan apu on ollut ihan mahtavaa, kun mukana on ihminen, joka kertoo mitä tekstille pitäisi tehdä. Ja vaikka ehdotukset voivat aluksi oudoksuttaa, ne tehtyään huomaa kuinka paljon teksti on mennyt eteenpäin, Maria Mustranta sanoo.

Sokeita hetkiä kertoo keski-ikäisestä miespoliisista, joka tekee rikoksen ja kehittää uhrista itselleen pakkomielteen yrittäen sillä tavoin sovittaa rikoksensa. Kirjassa pohditaan kuinka väärinä voi pitää tekoja, joita tehdessä vaihtoehtoja on vähän tai oma päätöksentekokyky on hämärtynyt.
-Syvemmällä tasolla haluaisin viestiä lukijalle, miten tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa pimeä puoli itsessä, koska silloin siihen voi yrittää vaikuttaa. Toki toivon, että ihmiset muistavat kirjan myös vetävänä tarinana, Mustranta sanoo.

Tyytyväisiä oulunkyläläisiä

Mustranta muutti Oulunkylään vuonna 2012. Alue vaikutti mukavalta ja hyvät julkiset liikenneyhteydet vetosivat autottomaan perheeseen.
-Asuntojen hinnat ovat täällä hyvin halvat suhteessa sijaintiin ja sosioekonomiseen rakenteeseen – koimme, että tämä oli tosi hyvä diili. Mietimme Herttoniemeä, mutta siellä on paljon asuntoja vuokratonteilla. Kun mieheni sai vakituisen työn Pasilasta, niin päätös oli selvä. Olemme hankkineet Oulunkylän historiikit ja käyneet kaupunginosakävelyillä. Päätimme, että meistä tulee nyt oulunkyläläisiä, Maria Mustranta kertoo nauraen.

Teksti: Susan Wilander