Tästä se alkoi
Olen aina osannut Afrikan kartan paremmin pelin kuin kouluopetuksen perusteella. Kun muutimme Oulunkylästä Käpylään, päätin opettaa lapsilleni kotiseutua samalla idealla. Käpylässä-pelissä ei tosin käännellä pahvikiekkoja timanttien toivossa – edes Onnentieltä niitä ei löydy. Eikä hevosenkenkiäkään, vaikka vielä 50-luvulla hevoskauppiaat huusivat: Perunoitaaa, porkkanoitaaa!
Ensimmäisen pelin tein Tapaninpäivänä 1981 piirtämällä kartongille ruudutetut kadut ja kirjoittamalla tehtäviä paperilapuille. Yllätyksekseni korttelin miehetkin pelasivat iltakausia keittiössämme – ja tietysti samalla kerrottiin muistoja paikoista ja asukkaista. Toinen yllätys oli se, ettei kukaan halunnut voittaa eli päästä perille. Niinpä tein lisäsäännön: pitää palata lähtöruutuun. Kun sekään ei riittänyt, lisäsin vielä että tasaluvuilla!
Mokia ja kiitoksia
Kun naapurit ja jo muualle muuttaneet vanhat luokkatoveritkin halusivat oman kopion, päätin painattaa pelin. Se valmistui jouluksi 1983, kiitos ystävien ja alueen liikkeiden arvokkaan tuen. Kirjakaupan unohdin luettelosta ja kirjoitin tiedot käsin 2000 pelilautaan. Osaan ne vieläkin ulkoa, vaikkei koko kauppaa ole ollut Pohjolankatu ykkösessä enää vuosikymmeniin. Jo tämän ensimmäisen pelin pohjalta on tehty lukuisia sovelluksia Suomessa ja maailmalla. Idea sai myös Unescon palkinnon, perusteena idearikkaus, luovuus ja helppo sovellettavuus.
Koskettavin kiitos tuli eräältä vanhalta mieheltä, joka kertoi menettäneensä aivoinfarktin takia muistinsa, sai sitten lapsenlapsilta Käpylä-pelin ja pelattuaan heidän kanssaan oppi jälleen liikkumaan kodin ulkopuolellakin!
Käpylä-pelin alue ei noudata kaupunginosan virallisia rajoja. Valitsin vain mukaan mahdollisimman paljon kaikille tärkeitä palveluja kuten koulut, kirjasto, kaupat, pankit – silloin niitä oli vielä useita! – päiväkodit, leikkikentät jne.
Lorupainos
Käpyläkin muuttuu, joten painoksen loputtua tein uuden version KÄPYLÄ-PELI (Tintti Karppinen 2004). Tähänkin sain lähes kaikki liikkeet mukaan riimittelemällä heille omat mainokset kotiseutuhenkeä ja huumoria unohtamatta. Yksityishenkilöiltä kysyin tietysti luvan, eikä kukaan kieltäytynyt, nauroivat vaan iloisesti lorunsa kuullessaan. Oikeat henkilöthän ovat alueen historian suola!
Käpylää sai kiertää, jotta liikkeet, postilaatikot ym. muisti oikein. Onneksi miehelläni Risulla oli nyt digikamera apuna helpottamassa talojen piirtämistä. Myös lastenlasten toinen vaari teki kuvan Sampsantien kodistaan.
Suvun kolmas Käpylän mummu
Olen perinyt Käpylä-innostukseni lapsuuden kodista, sillä muutimme 1951 Myrskyläntielle – nykyään Koskelaa. Isän äitikin asui Olympiakylässä sen valmistuttua koko loppuikänsä.
60-luvulla kotona ei muusta puhuttukaan kuin Puu-Käpylän säilyttämisestä, sillä isäni Jorma Korvenheimo oli silloin Käpylä-Seuran puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu. Enpä arvannut, että myöhemmin asun itse perheineni täällä ja myös lapset lähikadun molemmin puolin parvekkeet vastakkain!
Kaduilla sattuu ja tapahtuu
Vihreä Aloituskortti (yht.15) määrää, mistä pelaaja aloittaa ja mihin nopan avulla menee.
Tulit ykkösen spåralla Käpylään
ja nyt olet päättärillä.
Sait stadista värisuoran räpylään,
sen hiffaat jo ensi visiitillä,
sillä mestoista parhaat olet bongannut!
Dallaa himaan kun tämän olet snaijannut.
Olet Karjalatalolla juhlimassa
suvun vanhimman synttäreitä.
Sait huomata heti jo tullessa
”Käet vässyy” kun jututat heitä!
”Mätä vällii” -ohjeella puhua saa
ja nyt kohti päiväkoti Pellavaa.
Jos pelaaja jää punaiseen ruutuun, hän nostaa Sattuma– kortin, joka nimensä mukaisesti antaa missä ja mihin tahansa jonkin tehtävän. Esim.
Om vi finskspråkiga
ville litet kiroilla
liksom ”lagligt” då vi var barn,
Silloin aina sanottiin:
”Mene Helena-hemmettiin”
och därefter vi skrattade niin!
Extra kast ska du få,
om du nu kan förstå!
“Yksi pieni elefantti marssi näin…”
kaikki osaa tämän laulun eteenpäin!
Sattuman saat uuden, jos muistat nyt
että Valveen Mirja on sen kääntänyt!
(Kivalterintiellä asunut Mirja Valve (1922-2013) oli vuosikymmeniä Käpylän päiväkodin rakastettu johtaja.)
Jos pelaaja pysähtyy numeroruutuun, hän lukee säännöistä tehtävän. Numerot ovat oikeita osoitteita ja eroavat Sattumista, sillä ne liittyvät ko. paikkaan kuten esim.
14 Metsolantiellä
Menet Käpylän kirkkoon laulamaan
ja oikein sydämen kyllyydestä,
kun ei tarvitse pelätä ollenkaan
ettei funkkiskirkon seinät kestä!
50 Sampsantiellä
Rio on ennen ollut tässä
vanhoja leffoja näyttämässä.
Katkesi filmi usein siellä
ja yleisö odotti Sampsantiellä.
Ilves-teatteri esiintyy nyt
– siitä lisäheitolla virkistyt!
Pelistä tekemässäni englanninkielisessä esitteessä 14 on:
This white church you’ll visit now
and sing there with joy and pleasure.
It doesn’t matter if you sing like a cow
– in God’s art, there is no measure!
Leikkimieltä ja rauhankasvatusta
Käpylä-pelissä ketään ei syödä, mutta jos osut toisen kanssa samaan ruutuun, jäätte suustanne kiinni yhden vuoron ajaksi – ainakin! Draamaopettajana olen määritellyt leikin periaatteita: kaikkia ryhmän jäseniä tarvitaan; erilaisuus on rikkaus; toisia ei alisteta eikä nöyryytetä; kaikkien ideoita kunnioitetaan ja jokainen huolehtii itse yhteisten sääntöjen noudattamisesta. Pätevät elämässä muutenkin.
Liian monet perinteiset pelit ja leikit perustuvat väärään filosofiaan eli voit onnistua vain, jos muut ovat huonoja ja epäonnistuvat. Siinä maailmassa vain se on hyvä, joka saa kahmittua eniten rahaa, timantteja, kortteja, osakkeita ja joka syö toisen pelaajan, tuhoaa omaisuuksia tai alistaa muut voimalla, taidolla, nokkeluudella, ja voitto on niin tärkeää, että siihen pyritään jopa väkivaltaisin tai epärehellisin keinoin. Käpylä-pelin tärkein sääntö on: Peli on leikkiä! Yhdessä toimiminen on silloin hauskaa.
Oulunkylä laudalle
Ogelikin ansaitsee oman pelinsä kulttuurihistoriallisesti arvokkaine tarinoineen asukkaista ja paikoista, kunhan vain joku kokoaa ne yhteiseksi iloksi. Käpylä-pelin ideaa saa luvan kysyttyään käyttää mallina, kunhan painaa peliin, että se on sovellus Tintti Karppisen pelistä ja lähettää yhden kokoelmaani. Autan mielelläni tarvittaessa, ettei tarvitse keksiä ruutia uudestaan.
Teksti & kuva: Tintti Karppinen tintti.karppinen@welho.com
