Helsinki on kirjallisuudessa niin sukutarinoiden, mysteerien kuin itseään etsivien nuorten kaupunki. Jukka Viikilän Finlandia-palkinnon saanut teos Akvarelleja Engelin kaupungista kuvaa Helsingissä itsensä ulkopuoliseksi tuntevan Engelin pyrkimyksiä luoda kauneutta ”Itämeren löytämättömään helmeen”.
Yleisradio tilasi vuonna 2012 Jukka Viikilältä kuunnelman Carl Ludvig Engelistä Helsingin pääkaupungiksi tulon 200-vuotisjuhlavuotta varten. Kun Viikilä myöhemmin etsi sopivaa aihetta kirjalle, eräs kollega ehdotti kuunnelman muuttamista romaaniksi.
-Engelistä yksityishenkilönä tiedetään aika vähän. Pääasiallinen lähdeaineisto on Engelin kirjeenvaihto saksalaisen ystävänsä kanssa. Siitä kuitenkin hahmottuu hyvin Engelin persoona. Tilanne oli kirjoittajalle edullinen; toisaalta lähdeaineisto antoi hyvin selkeän kuvan henkilöstä, toisaalta tietojen vähäisyys mahdollisti kaunokirjallisen vapauden, Jukka Viikilä kertoo.
Venäjän keisari Aleksanteri I tarjosi Engelille mahdollisuuden suunnitella kaupunki – tilaisuus oli uran kannalta ohittamaton.
-Engel ei viihtynyt Helsingissä lainkaan, kuten ei hänen perheensäkään. Engel käytti kirjeissään paljon rajumpia termejä tuntemuksistaan, kuin minä kirjassani, Viikilä sanoo.
Engel ei koskaan kotiutunut Helsinkiin. Viikilälle Helsinki sen sijaan on kotikaupunki.
-En olisi ollut kiinnostunut kirjoittamaan minkään muun kaupungin historiasta vastaavaa teosta. Melkein jokainen nurkka tässä kaupungissa herättää muistoja, Viikilä sanoo.
Kaupunki liikkeessä
Akvarelleja Engelin kaupungista kuvaa myös kaupungin muuttumista. Engel maalaa akvarelleja maisemista, joiden tilalle rakennetaan pian hänen suunnittelemansa uusi kaupunki.
-Kaupunki on elävä organismi. Mielestäni on hienoa, että Engelin kädenjälki vielä näkyy täällä ja kaupunki kerrostuu monilta eri aikakausilta olevista rakennuksista. Ei kaupungin pidäkään mikään museo olla. Kirjassanikin kirjoitin, että ”purkamisen ja rakentamisen äänet sekoittuvat keskenään, eikä tunnista kumpi on kumpaa”, Jukka Viikilä sanoo.
Jukka Viikilälle Engelin tarina Helsingin luomisesta on ollut ammatillinen menestys.
-Olen yli puolet elämästäni kirjoittanut tavoitteellisesti. Tuntui hienolta saada tällä tavalla julkinen tunnustus työlle. Finlandia-palkinto on monen aika arvaamattoman ja sattumanvaraisenkin tekijän summa. Mielestäni on hyvä, että järjestelmä on läpinäkyvä, voittajaa ei esitetäkään vuoden parhaana romaanina vaan diktaattorin mielestä parhaana kuudesta ehdokkaasta, Jukka Viikilä sanoo.
Ogeli muistoissa
Jukka Viikilä on asunut muutaman vuoden Oulunkylässä. Hänellä on myös hyviä muistoja opiskeluajoistaan Oulunkylän popjazz-konservatoriosta, jossa hän aloitti 18-vuotiaana.
-Opiskelu siellä oli iso juttu. Soitin rumpuja pääaineena, mutta lopetin opinnot kesken, koska musiikilliset ihanteeni muuttuivat vapaamman jazzin suuntaan. Sen jälkeen aloinkin oikeastaan kirjoittamaan. Soitan edelleen harrastusmielessä ja meillä on toisen kirjailijan kanssa jazz-duo nimeltä Kahden miehen ylivoima. Keikkailemme eri puolilla Suomea, usein kirjallisissa tapahtumissa, joissa myös luemme omia tekstejämme biisien lomassa. Musiikin opiskelu oli hyvä pohja, joka loi tietynlaista kurinalaisuutta ja se on varmasti vaikuttanut myös kirjoittamiseen, Viikilä sanoo.
Otava julkaisee Jukka Viikilältä ensi maaliskuussa lyhytproosakirjan Suomalainen vuosi, joka sisältää havaintoja maailmanmenosta vuodenkierron mukaan. Tammikuussa tulee Ylelle myös uusi kuunnelma.
-Olen hahmotellut seuraavaa romaaniakin, mutta siihen menee varmasti useita vuosia aikaa. Kirjamessuilla olen mukana, mutta vain vähän – Engel on jo edellisen sesongin kirja, Jukka Viikilä nauraa.
Teksti: Susan Wilander
Kuva: Marek Sabogal
