Monista jouluun liittyvistä piiirroshahmoista – Bambi, Samu Sirkka, Lumiukko, Mikki ja mitä näitä nyt onkaan – Roope Ankka puhuttelee minua eniten. Oikeastaan Roope ei jouluun liity, ja kuitenkin kyllä.
Roope on elänyt rikkaan ja monipuolisen nuoruuden: seikkaillut, rakastunut, tavannut ihmisiä elämän eri kolkista. Eväitä olisi nauttia, iloita ja olla kiitollinen. Kuitenkin tapaamme Roope-sedän, joka on ärtyisä, pelokas ja henkisesti itseensä päin käpertynyt. Hän ei pärjää omillaan, mutta ei toisaalta osaa irrottautua itseriittoisuudestaan. Roopen on vaikea antaa tai ottaa vastaan.
Roope Ankan juurihahmo löytyy kirjailija Charles Dickensin ’Joulutarinasta’ (tai ’Saiturin joulu’). Kertomuksen päähenkilö on upporikas saituri Ebenezer Scrooge. Viettäessään yksinäistä joulua, hän joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa sekä tekemään tulevaisuuttaan koskevia ratkaisuja.
Roope, englanniksi Scrooge, kuljettaa mukanaan Dickensin saiturin ristiriitaista hahmoa. Kuten saituri lopulta, löytää myös Roope itsessään aika ajoin pisteen, jossa elämä ei täyty vain kultarahoista, petetyksi tulemisen uhasta ja ahdistuksesta. Elämän arkinen törmäyskurssi muuttuu ymmärrykseksi omia ja lähimmäisten tarpeita kohtaan. Roopesta löytyy hetkellisesti lämpö, läsnäolo ja nauru.
Roope koskettaa minua, koska tunnistan tuossa klassisessa piirroshahmossa paljon itseäni. Sitä puolta, jonka kanssa kilvoittelee, kun yrittää luopua henkisestä omavaraisuudesta ja ottaa vastaan toisen ihmisen ilman krumeluureja. Tai kun opettelee ottamaan vastaan vaikkapa käytännön apua. Roope-puoli on myös se, jota yrittää opetella armahtamaan niin itseä kuin muita. Päivä toisensa jälkeen.
Joulu on syvimmältä olemukseltaan suuri armon juhla. Jouluun sisältyy sanoma, että Jumala tunnistaa meidän inhimillisen puolemme – pelkomme, kaipuumme, kilvoittelumme ja kamppailumme. Jumala tunnistaa halumme nähdä ja tulla nähdyksi. Hyvää ja siunattua joulua toivottaen!
Ulla Kosonen, kirkkoherra, Oulunkylän seurakunta
