Tutustuin hiljattain vanhusten palvelukoteihin Oulunkylän ympäristössä, kun tuin läheistäni sopivan hoitopaikan valitsemisessa. Lähiympäristöstä löytyy useampia yksityisiä palvelukoteja, joissa on tarjolla eritasoista tukea tehostetusta kevyempään palveluasumiseen.
Yksityinen palvelutarjonta kertoo omaa tarinaansa julkisten palveluiden alasajosta. Esimerkiksi kaupunki luopui Osmonkallion vanhainkodista muutama vuosi sitten, koska tilojen korjaamisen sanottiin olevan liian vaikeaa ja kallista. Nyt yksityinen yritys on kunnostanut tilat viihtyisiksi ja toimiviksi palveluasunnoiksi, eli todellista estettä remontoimiselle ei ollut.
Kaupungin laitospaikkojen vähentäminen on ollut johdonmukainen linja, vaikka monet omaiset ja työntekijät ilmaisevat huolta, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääseminen on kohtuuttoman vaikeaa. Kotona asuvien osuuden lisäämistä perustellaan sillä, että vanhuksille koti on paras paikka. Mutta miksi moni haluaa omalla rahallaan maksaa paikasta palvelukodissa? Yksityisellä sektorilla ei olisi laajaa valikoimaa erilaista palveluasumista, ellei sille olisi todellista tarvetta.
Nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen. Tarjolla on monenlaisia asumisvaihtoehtoja niille, joilla on varaa maksaa itse. Muut sinnittelevät kotihoidon turvin silloinkin, kun koti on turvaton tai yksinäinen paikka.
Hallitus haluaa avata sote-palvelut markkinakilpailulle ja väittää sen parantavan asiakkaan valinnanvapautta. Se, että asiakasseteli kelpaa yhtä lailla Esperin, Attendon kuin säätiöidenkin hoivakoteihin, ei kuitenkaan lisää valinnan mahdollisuuksia, jos asiakasseteliä palveluasumiseen ei ylipäänsä myönnetä kuin äärimmäisissä tilanteissa. Kun vanhustenhoitoon suunnitellaan sote-uudistuksessa mittavia säästöjä, palveluasumiseen pääsy tuskin helpottuu.
Todellista valinnanvapautta olisi se, että ihminen voi valita tilanteeseensa sopivan asumismuodon, oli se sitten koti, kevyesti tuettu yhteisöllinen asuminen tai ympärivuorokautinen hoito. Tämän toteuttamiseen julkisella sektorilla ei ole mitään estettä, jos vanhustenhoitoon ollaan valmiita satsaamaan.
Iso kysymys sote-uudistuksessa onkin, toteutetaanko sen yhteydessä mittava julkisten palveluiden alasajo ja omaisuudesta kuten hoivakiinteistöistä luopuminen. Yhteinen omaisuus on tärkeä vakuus sille, että kaikista asukkaista pystytään huolehtimaan. Julkisen sektorin kyky tuottaa edullisia ja laadukkaita hoivapalveluita pitäisi nähdä sijoituksena tulevaisuuteen.
Anna Vuorjoki
kaupunginvaltuutettu,
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän pj.
