Kesis alkaa taas olla förbi, skolet treenaa taas takoo järkee junnujen knubbeihin ja kohta on marraskuun pimeet ja rapaset kelit. Ennen sitä kandee kuitenki fiilistellä loppukesän ja syksyn juitsuista. Voi skruudaa rapuja, lähtee Lappiin tsiigaan ruskaa tai tsiigata sitä täällä stadissakin. Fisujakin voi treenaa metskaa Vantaan joesta tai jostain skönestä. Ja tottakait sienet ja muut puolukat. Jos niitä nyt tulee tän kuuman kesän jälkeen.
Aina kandee funtsaa, mitä uutta vois lähtee duunaa. Ogelissa on viltsisti mahdollisuuksia. Mua lähellä on aina ollu sellaset jutut, joissa voi duunaa jotain paremmaks tässä maailmassa. Ja paremmaks maailmaa saa, jos treenaa duunaa juttuja kimpassa.
Urheilu on yksi yhteisöllisyyttä painottava juttu. Ogelissa mm. Gnisu, OKK ja Botnia tarjoavat mahdollisuuksia joukkueurheilun harrastamiseen. Harrastusten taustalle tarvitaan jengiä turvaamaan toiminnan jatkuvuutta. Loistavia mestoja alkaa toimia ja verkottua Ogelilaiseen sporttisakkiin.
Ogelissa toimii myös VPK, Martat, MLL, Lions klubi ja moni muu yhdistys. Niiden toimintaperiaatteet voinee kiteyttää kahteen asiaan: on ihan ok kuulua kliffaan jengiin ja siinä samalla duunaa jotain hyvää koko Ogelin hyväksi.
Noista funtsailuista jotenkin mun ajatukset kulkee landemestan murkkupesään. Se on bygattu aika lähelle meidän bastuu. Siksi bastun ympärillä niitä murkkuja pyörii aika paljon. Joku jossain väitti että sellaisessa isohkossa keossa budjaa muutama satatuhatta murkkua.
Kun mä steppailen siinä bastun pitskulla, niin aina on murkkuja klabbeissa kiinni. Kyllä murkkujätkillä pitää olla kova usko voimiinsa, kun ne alkaa purra ja varmaan uskovat, että mä häivyn maisemaan sen takia. Ja niiden yhteistyö on saumatonta. Aina tulee kavereita jelppaan. Jos mä jäisin siihen pitskulle makaan, niin varmaan ne puoli miljoonaa murkkua palottelis mut muutamassa viikossa ja kantas kuningattarelleen välipaloiksi. En viitti kuitenkaan treenaa sitä.
Mä kyllä myös funtsaan, miten niistä pääsis eroon. Katotaan kumpi finnaa vai yritetäänkö silti budjaa rinnakkain sovussa.
Muhun iski Hesarin uutinen tiistailta 7. elokuuta. ” Valtava neutrooni-ilmaisin Antarktiksen mannerjäässä nappasi kosmisen neutriinon. Hiukkasen alkuperäksi jäljitettiin blasaari eli galaksin keskuksen röyhtäilevä musta aukko noin neljän miljardin valovuoden päässä.” Jotain käytöstapoja tarttis tässä maailmankaikkeudessakin olla. Musta röyhtäily ei ole sopivaa.
Syyskuu alkaa. Muistetaan, että joka sää on retkeilysää. Tarvittaessa saderotsi niskaan ja lantsarit klabbeihin. Ja sienimettään.
Raimo Anttila