Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Metsälä, Uutiset

Seikkailunhalu johdatti suomentajan uralle

kääntäjä Outi Järvinen

Outi Järvisen suomentamia kirjoja. Kuva: Outi Järvinen.

Outi Järvisen ura suomentajana alkoi lähes vahingossa. Hän oli 10 vuotta Otavassa käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana, kunnes toisen lapsen synnyttyä vapaampi työ alkoi houkutella. Aluksi Outi teki freelancerina kustannustoimittajan töitä, mutta kokeiltuaan suomentamista hän innostui siitä.

−Ensimmäiset kääntämäni kirjat olivat nuortenromaaneja, ja käännän niitä edelleen paljon. Lasten- ja nuortenkirjallisuus on minulle sydämenasia. Käännän myös aikuisille lukijoille, ja sekin työ tuntuu tärkeältä. Viihteenkin täytyy olla hyvin suomennettua, kun sitä luetaan paljon, Outi Järvinen sanoo.

Outi on kääntänyt mm. Outolintu-trilogian ja kääntää parhaillaan saman kirjailijan uutta kaksiosaista scifi-sarjaa Viillot. Työn alla on lisäksi hyeenaperheestä kertova Julian Claryn lastenromaanisarja Me Ponnekkaat.

-Hyeenaperheen isä on paukkukarkkitehtaassa töissä keksimässä vitsejä. Hyeenathan nauravat paljon, joten työ sopii hänelle hyvin. Vitsien suomentaminen on ollut ihan oma taiteenlajinsa. Niitä voi harvoin suoraan kääntää, joten olen keksinyt uusia vitsejä ja ollut siten itsekin paukkukarkkitehtaalla hommissa. Vitsien keksiminen on tukalaa työtä, eikä sitä tehdessä ole kyllä yhtään hauskaa, Outi Järvinen sanoo nauraen.

Kääntäminen on prosessi

Outi on suomentanut eniten Otavalle, mutta myös Bazarille ja Gummerukselle.

-Nyt on töitä tiedossa reiluksi vuodeksi eteenpäin, tuttujen tekijöiden uusia romaaneja ja myös pari jännää uutta juttua, Outi kertoo.

Kääntämisprosessi alkaa alkuperäisen teoksen lukemisella. Outi yrittää silloin päästä teoksen maailmaan ja tunnelmaan sisään kuin kuka tahansa lukija. Sen jälkeen alkaa raakakäännöksen kirjoittaminen. Siinä vaiheessa hän yleensä lukee edellisenä iltana vielä uudelleen seuraavana päivänä suomennettavan osan.

-Vaikka tekstiä ei tietoisesti työstäisi, niin aamulla on kuitenkin valmiimpi aloittamaan työt.

Suomentaja hioo suomennostaan useita kertoja kirjasta ja kiireestä riippuen, sen jälkeen kustannustoimittaja lukee sen ja tekee korjausehdotuksia. Lopuksi tulevat vielä vedokset tarkistettaviksi ja oikoluettaviksi.

-Toiset kirjat kestävät useita lukukertoja paremmin kuin toiset. Joistakin alkaa jopa pitää enemmän joka kerta, melkein kuin alkaisi ymmärtää kirjailijaa vasta vähitellen, Outi pohtii.

Vapaus ja itsenäisyys

Outi Järvinen viihtyi hyvin kustannustoimittajana Otavassa. Työtoverit olivat mukavia ja työ hauskaa. Freelancerin työssä on kuitenkin omat etunsa.

-Suomentajan elämässä on parasta vapaus, ilman muuta. Jos haluaa käydä balettitunnilla aamulla ja tehdä töitä illalla, se käy, jos vain perhetekninen tilanne sallii, Outi sanoo.

Taloudellista epävarmuutta täytyy hetkittäin sietää, ja itsensä aikatauluttamisen pitää onnistua. Työtahti on kustannusalallakin muuttunut hektisemmäksi. Yleensä romaanisuomennokselle annetaan aikaa 100 sivua / kuukausi, mutta esimerkiksi lähestyvä elokuvaensi-ilta saattaa kiristää aikataulua.

Ainakin toistaiseksi suomentajan työn hyvät puolet ovat voittaneet huonot.

-Pidän siitä, että saan tehdä töitä kaikessa rauhassa yksin työhuoneellani Maunulassa. Kesti aika kauan ennen kuin tajusin, että tykkään juuri tällaisesta työstä, vaikka pidän kovasti ihmisistä.

 

Teksti: Susan Wilander

Kuva: Outi Järvinen

Share