Osmo Lappo valmistui arkkitehdiksi vuonna 1953. Hän oli opiskeluaikanaan Heikki Sirénin ja Viljo Revellin toimistoissa, kunnes perusti oman toimistonsa vuonna 1957.
1960-luvulla arkkitehtuuri eli murroskauttaan. Kaupungit kasvoivat ja rakennustekniikat kehittyivät. Lapon arkkitehtuuri edustaa 1960-luvulla syntynyttä nk. betonibrutalismia, jossa haluttiin korostaa rakennusmateriaaleja ja -tekniikoita. Esimerkiksi betonissa valun jäljet jäivät pintaan näkyviin.
Yksi Lapon tunnetuimmista töistä on Vekaranjärven kasarmialue (1966-1975) Kouvolassa. Varuskunta-alueeseen kuuluu lukuisia yhtenäisellä betonikonstruktivismiksi kutsutulla tyylillä toteutettuja rakennuksia, mm. urheilutalo, sotilaskoti, elokuvateatteri ja ruokala sekä harjun päälle riviin sijoitetut kasarmirakennukset. Vekaranjärven kasarmialueessa korostuu arkkitehtuurin harkitun karkea ja suoralinjainen muotokieli, rakennusmassat yhtyvät kuitenkin osaksi loivaa luonnonympäristöä.
Lapon tuotanto käsittää myös mm. asuin-, liike-, ja koulurakennuksia, joissa on aina huomioitu tilannekohtaiset vaatimukset. Virallisen työskentelyn arkkitehtitoimistossaan Lappo päätti vuonna 2002.
Oman asuinalueensa vaikuttaja
Osmo Lappo on toiminut monin tavoin Pirkkolan puolestapuhujana ja laatinut laajan katsauksen Pirkkola-kirjaan. Aloite omakotialueen rakentamisesta Pirkkolaan tuli sosiaalitoimen taholta. Helsingin kaupunki laati alueelle käyttösuunnitelman, jolle Pirkkolan nykyinen katuverkko perustuu. Vuonna 1941 perustettiin Pirkkolan Omakotiyhdistys.
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ryhtyi vuonna 1983 valmisteluihin uuden asemakaavan laatimiseksi. Saamaansa lausuntopyyntöön Pirkkolan Omakotiyhdistys vastasi: ”Nykyinen asemakaava on eräiltä osin osoittautunut vanhentuneeksi. Tämä käy ilmi haettaessa korjausrakentamisen ja vähäisten laajennusten edellyttämiä rakennuslupia. Koska kaupungin ja yhdistyksen tavoitteena on säilyttää alueen ympäristökuva mahdollisimman alkuperäisenä, on asemakaavan uudistaminen varsin perusteltua”.
Yhteistyö kaupungin ja omakotiyhdistyksen välillä käynnistyi ja yhdistyksen johtokunta valitsi kahden hengen ”asemakaavatoimikunnan” – arkkitehdit Pertti Meurman ja Osmo Lappo – seuraamaan kaavoitustyön edistymistä. Meurman, joka tuolloin työskenteli Suomen Kaupunkiliitossa, kantoi päävastuun yhteydenpidosta Lapon toimiessa tukimiehenä.
Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Pirkkolan uuden asemakaavan ja ympäristöministeriö vahvisti sen 1988. Kuudetta vuotta kestänyt projekti oli saatu päätökseen. Pirkkolan Omakotiyhdistys toimitti samana syksynä alueen kaikkiin taloihin tiedotteen: ”Vahvistettu asemakaava turvaa Pirkkolan säilymisen nykyisen kaltaisena omakotialueena. Asemakaavassa on osoitettu tonttikohtaisesti rakennusoikeus kerrosalaneliömetreinä sekä rakennusalana. Oheisessa asemakaavan otteessa ovat aluetta koskevat asemakaavamääräykset. Tutustu niihin huolellisesti”. Säilyttävä asemakaava oli sittemmin myös yksi edellytys alueen tonttien vuokrasopimusten jatkamiselle vuoden 2000 jälkeen.
Osmo Lappo tänään
Hän asuu edelleen Keskuspuiston vieressä. Kodin sisätilat ja piha vaativat melkoista työpanosta, sopivaa liikuntaa hyväkuntoiselle Lapolle, joka myös ohjaa senioriryhmän liikuntaa. Kustaankartanon lounaspöydässä Osmo Lappo on tuttu näky.
90-vuotias Lappo vaikuttaa arkkitehtuurin kehittymiseen edelleen monilla lehtikirjoituksillaan. Hän aloitti mm. vuonna 2010 Arkkitehtiuutisten kolumnistina kommentoiden ensimmäisessä kirjoituksessaan 1970-luvun koulurakentamista sekä nykyistä kaupunkisuunnittelua. Lappo osallistuu rakennussuunnittelua koskeviin tilaisuuksiin ja arkkitehtuurimatkoille. Helsingin uusi, voimakkaasti tiivistävä kaupunkikehittäminen ei miellytä Osmo Lappoa. Hän oli mukana laatimassa valitusta Pirkkolan kylkeen sijoitetusta kerrostalomassasta.
Teksti ja kuva: Arto Salmela
