Toinen päivä lukiossa, ensimmäinen äidinkielen tunti. Kurssiohjelmaan näyttää kuuluvan suullinen kirjavinkkaus. Tunnen lievää ahdistusta jo nyt.
Helpotusta tuo kirjalistan kirjojen teemat: nuoruus, nuorten elämä ja nuoruuteen kuuluva identiteettipohdiskelu. Mikä olisikaan samaistuttavampaa. Listassa näyttää olevan monta kiinnostavaa kirjaa, ja alan jo innostua vinkkauksesta hieman.
Kotoa vanhempien mukaan löytyy muutamia kirjalistan kirjoja, mutta ensimmäisenä heille sattuu käteen Kjell Westön Rikinkeltainen taivas. Ensimmäisenä huolestun kirjan paksuudesta, sillä jos totta puhutaan, en kesän aikana, tai oikeastaan pitkään aikaan, ollut lukenut juuri yhtään. Kirjan kannen kuva silti herättää mielenkiintoni ja päätän lukea kirjasta muutaman kymmentä sivua nähdäkseni, miten se lähtee käyntiin.
Äiti on aina kehottanut lukemaan ja jaaritellut sen kaikenlaisista positiivisista vaikutuksista. Heti kun paria viikkoa myöhemmin olin kirjan lukenut, oli ihan ihmeellistä, miten huomasin ne vaikutukset nyt oikeasti. Kun äidinkielessä tuli muitakin tehtäviä, joissa pitää kirjoittaa, tekstiä vain tuli ja monipuoliset sanavalinnat osuivat kohdalleen. Olin tästä hyvin iloinen, ja se oli yksi syy, joka inspiroi minua lukemaan enemmän.
Toinen syy oli itse kirja. Rikinkeltainen taivas oli erilainen tai ainakin eri tavalla kirjoitettu, kuin mitä olin koskaan aiemmin lukenut. Syynä voisi olla ison aikajänteen tuoma teoksen yltäkylläisyys. Lukemisen jälkeen tuntui kuin olisi mennyt kokonaan ohi, mitä kirjassa edes tapahtui, ehkä koska siinä tapahtui niin paljon. Saman huomasin tehdessäni itse esitelmää, kun juonta piti avata hieman. Vaikka juoni olikin realistinen ja kehitysromaanin tapaan kronologinen, minulla kesti kauan muotoilla se yleisölle ymmärrettävän kuuloiseksi. Jokin kirjassa silti teki minuun vaikutuksen, vieläkin pari viikkoa lukemisen jälkeen olen hieman epävarma mikä.
Nautin kirjan lukemisesta erityisen paljon, sillä se sijoittui minun ja varmasti monen lukijankin koti- ja syntymäkaupunkiin Helsinkiin. Pystyin kuin itse hyppäämään tarinaan mukaan, sillä kirjassa toistuvasti mainittiin tuttuja kaupunginosia kuten Lauttasaari, Töölöt ja Kamppi. Erityisesti hymyn huulille toi, kun kirjassa mainittiin ohimennen myös Oulunkylä.
Loppujen lopuksi pidin myös kirjavinkkauksen pitämisestä. Jännitti kyllä paljon, ei siinä, mutta oli kiva jakaa koko luokalle jotain, josta itse pidän ja olen innostunut. Samoin oli myös kiva kuulla muiden esitelmiä ja sain itsekin pari ideaa mitä lukisin seuraavaksi.
Teksti: Joanna Jalonen 18B, Oulunkylän yhteiskoulu
