Tässä vaiheessa vuotta meitä kaupungin poliitikkoja puhututtaa eniten kaupungin talousarvio. Usein raha pakottaa meidät tekemään valintoja, kun erilaiset hyvät asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.
Päätökset ovat suurempia ja pienempiä. Ne vaikuttavat aina lukuisten helsinkiläisten elämään. Monen pakilalaisen kannalta tärkeää on, että kaupunginhallitus poisti pormestarin talousarvioesityksestä lauseen, joka koski Pakilan nuorisotalon lakkauttamista.
Valtuuston budjettipäätöksen jälkeen lautakunnat tekevät tarkemman käyttösuunnitelman, jossa otetaan kantaa tarkempiin kohdistuksiin. Uskoisin, että lisäresurssit ja poistettu lause takaavat, että toiminta Pakilan nuorisotalolla jatkuu ja uusien tilojen suunnittelu koulutiloihin jatkuu – ja hyvä niin. Vaikka usein ajatellaan, että alue on keskimäärin varsin hyvinvoivaa, tarvitsevat kaikki helsinkiläiset nuoret tekemistä ja paikan kokoontumiseen.
On kuitenkin totta, että yhä enemmän rahaa pitää sijoittaa asuinalueiden välisten erojen tasoittamiseen. Yksi hyvä keino tähän on tarveperusteinen lisärahoitus, joka toimii hyvin helsinkiläisissä kouluissa. Kouluille, joissa on enemmän haasteita, suunnataan lisärahaa, jolla saadaan lisää opettajia tai muuta henkilöstöä. Samaa ajattelua ollaan nyt laajentamassa neuvoloihin ja kouluterveydenhuoltoon.
Alueellisten erojen lisäksi kaupungin on seurattava suurempia trendejä. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kysyntä koko Suomessa on kasvussa. Asiaa paremmin tuntevatkaan eivät ole yksimielisiä syistä, mutta ainakin ennen salattuihin ongelmiin uskalletaan nyt hakea apua. On myös mahdollista, että olemme saavuttaneet yhä useampien nuorten luottamuksen. Meidän pitää aikuisina kyetä tukemaan apua kysyneitä. Näin merkittävä käänne palveluiden kysynnässä vaatii myös taloudellista panostusta ja sitä onneksi talousarviossa on päätetty tehdä.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa tarvitaan niin keveitä palveluja elämän melko tavallisiin huoliin kuin hyviä hoitopolkuja vakavampiin sairauksiin. Apua on saatava nuorille tutussa ympäristössä, vaikkapa omalla kouluilla. Samalla on päästävä eroon eri tahojen pompottelusta: nyt hankalassa tilanteessa olevia lapsia ja perheitä ohjataan palveluista toiseen ja pahimmillaan lähetetään takaisin ilman ratkaisua. Tällainen kohtelu ei voi olla osa maailman toimivimman kaupungin palveluita.
Työtä riittää, mutta nuoriin kannattaa panostaa ja luottaa.
Sanna Vesikansa
apulaispormestari (vihr.)
