Koulujen sisäilmaongelmat puhuttavat. Kaupungin kannattaisi julkaista lista kouluista, joista ei ole tullut tietoa sisäilmaoireiluista. Avoimuus koulujen kuntotutkimuksista ja sisäilmakorjauksista lisäisi luottamusta. Sisäilman laatua voisi helposti selvittää sähköisellä kyselytutkimuksella kouluissa vuosittain.
Olen taistellut oman työpaikkani ja lapseni koulussa sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Lapsia, nuoria ja opettajia ei saa pitää koekaniineina sisäilmaongelmaisissa tiloissa odottaen, kuka sairastuu, kuka ei. Sisäilmasta oireileville pitää aktiivisesti etsiä opetustila tai koulu, jossa oireilua ei esiinny!
Yksi oppilas kertoi, että ”tietyssä luokkatilassa on aina pää kipeä ja alkaa väsyttämään hirveästi niin, ettei jaksaisi tehdä mitään ja kuunnella ketään”. Toisessa luokassa, samassa koulussa, tilanne oli hänelle onneksi parempi.
Ongelmatiloissa myös opettaja saa helpommin flunssakierteen, johon antibiootitkaan eivät auta kuin hetkeksi. Miten ihmiset reagoivat eri yhdisteille, on myös biologiaa. Oma altistumishistoria vaikuttaa. Jokin tila sopii toiselle, mutta toiselle ei.
Koulujen sisäilman laatua ja oppimista on tutkittu. Jopa matematiikan tehtävien ratkaisuprosentti oli parempi kouluissa, joissa ilmanvaihto täytti asetuksen vaatimukset.
Lapset ja nuoret, opettajat ja muu henkilökunta viettävät vuosien aikana paljon aikaa kouluissa. Laadukkaasta rakennussuunnittelusta, rakennusvalvonnasta ja -huollosta ja samalla sisäilmasta huolehtiminen on ratkaisevan tärkeää. Koulut pitäisi rakentaa kestämään 100 vuotta ja peruskorjausta pitäisi tehdä säännöllisesti vähintään 30 vuoden välein. Sisäilmaongelmia on helpompi ehkäistä kuin korjata. Uusin tutkimus on apuna: esim. hirsirunkoinen koulurakennus hengittää paremmin, kuivan betonin päälle kannattaa laittaa vähintään 0,5 cm matala-alkaalista eristettä ennen muovimattoa ja sisälämpötilan nouseminen on järkevää estää yli +22 asteen. Koulutettujen homekoirien käyttö nopeuttaisi ongelmakohtien löytymistä.
Ongelmana on ollut, että terveydenhuollossa ei aina noteerata oireilevan sisäilmasairautta, jos ei ole astmadiagnoosia, joka voi tulla muustakin kuin huonosta sisäilmasta. Todistamisen taakka on ollut liiaksi oireilevilla itsellään. Sisäilmaongelma leimataan liian helposti yksilön ongelmaksi, vaikka yleensä kyse on myrkyllisestä sisäilmasta, jossa kenenkään ei pitäisi viettää aikaa.
Olisiko joukkovoiman ja koululakkojen aika sisäilmaongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi? Terveellisen sisäilman puolesta!
Teksti: Sirkku Ingervo
KM, luokanopettaja, erityisopettaja, oppilaanohjaaja
