Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Oulunkylä, Politiikka, Uutiset

Blogi: Taidetta terveyden tueksi

Ilkka Taipale, Pertti Nisonen

Ilkka Taipale. Kuva: Pertti Nisonen.

Menin Oulunkylän terveyskeskukseen laboratoriokokeita varten. Terveyskeskuksen piha on joskus ajateltu kauniiksi keskukseksi, mutta nyt se on autio ja hoitamaton. Viitat labraan ovat epäselvät. Hissi on likainen. Odotushuoneet tavanomaisen ankeat, odotteleva väki hiljaista ja mietteliästä. Onneksi henkilökunnan lämmin suhtautuminen korjaa ympäristön puutteita, eihän se ole heidän vikansa, jos työympäristöt tehdään rumiksi.

Odotellessani katselen ympärilleni. Mistä löytyy iloa ja rohkaisua odottelijoille? Missä olisi kauniita kiinnepisteitä ajatuksille? Missä värit, missä taide? HUSilla on satakunta toimipistettä alueellaan. Ovatkohan ne kaikki näin ankeita? Siellä, missä on sairautta, tuskaa ja huolta, pitäisi olla myös kauneutta. Kirkoissa sitä on, miksi ei myös sairaaloissa, joissa synnytään, kuollaan ja kärsitään, kaikki ihmiselämän tärkeitä, tunteikkaita hetkiä, jotka muistetaan.

Kymmenen vuotta sitten käynnistimme Seppo Seitsalon ja Sirpa Viljasen kanssa kampanjan Kymmenentuhatta taideteosta sairaaloihin. Seppo ja Sirpa olivat Ortonista, siitähän sanottiin leikillisesti, että se oli ”ainoa taidegalleria, jolla oli oma sairaala”. He tiesivät, miten taide ja kauneus vaikuttavat terveyteen. Ajatuksiamme siivitti toki myös UNESCOn, YK:n kasvatus- tiede ja kulttuurijärjestön kymmenvuotinen kampanja Terveyttä taiteesta. Meidän toimemme lähtivät tosin aluksi tuskallisen hitaasti liikkeelle. Teema ei tuntunut innostavan kuin harvoja. Joitakin edelläkävijöitäkin löytyi, kuten Tammisaaren ja Jorvin sairaalat. Tiedättekö, että Ruotsissa sairaaloita rakennettaessa budjettiin on varattu jo pari prosenttia rakennuskustannuksista taidetta varten? Ne ovat isoja summia ne, joita naapuri käyttää.

Nykyisin olen HUSin taidetoimikunnan puheenjohtaja, sen sain aikaiseksi HUSin hallituksen jäsenenä. Yhdessä taideasiantuntijoiden kanssa olemme jo onnistuneet hankkimaan muutaman tuhannen taulun ja veistoksen verran kauneutta sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Odotustiloja, käytäviä ja tunneleita riittää. Mainehikkaat graffititaiteilijat ovat muun muassa luoneet värikylläisiä teoksia maanalaisiin betonikäytäviin, joita henkilökunta joutuu kulkemaan edestakaisin työssään.

Mieleeni tuli tarina siitä, miten bussin 65 reitti syntyi aikanaan. Yrjö Rantala, Ema Rantalan isä oli kaupungin vaikuttajia. Reitti piirrettiin, kuten silloin tehtiin, tupakkalaatikon kanteen. Se päättyi Veräjämäkeen, hänen oman talonsa eteen. Niin sitä pitää! Aloitetaanko mekin omasta kotikulmasta, Ogelin HUSin laboratoriopisteestä?

Teksti: Ilkka Taipale

Kuva: Ilkka Taipale

Share