Ensimmäinen osallistuvan budjetoinnin äänestys Helsingissä eli OmaStadi tehtiin hiljattain. Asukkaat valitsivat pohjoisiin kaupunginosiin muun muassa liikuteltavan esiintymiskatoksen, trampoliineja puistoihin sekä koordinaattorin tukemaan nuorten kesätöiden löytämistä.
Tällainen suora vaikuttaminen on tärkeä osa toimivaa demokratiaa. OmaStadi osoitti, että alueeltamme löytyy halua ja kykyä tehdä hyviä ehdotuksia asuinympäristön kehittämiseksi.
Toisaalta OmaStadin toteutuksessa oli pulmansa. Tieto äänestyksestä ei levinnyt tarpeeksi laajalle, ja äänestysaktiivisuus jäi alhaiseksi. Lopputulokseen saattoi vaikuttaa, että annetut äänet olivat nähtävissä äänestyksen ajan. OmaStadin kehittämistarpeet pitääkin arvioida huolella ennen seuraavaa äänestyskierrosta.
OmaStadi-äänestyksen ollessa käynnissä istuin itse kaupungintalolla neuvottelemassa valtuuston ensi vuoden talousarviosta. Kun OmaStadissa äänestettiin 4,4 miljoonasta eurosta, sovittiin kaupungintalon kabinetissa yli neljän miljardin euron budjetista.
Julkinen keskustelu Helsingin budjetista oli vähäistä siihen nähden, miten tärkeästä asiasta on kysymys. Harva kuntalainen otti yhteyttä ja kertoi toiveitaan poliitikoille, ja sosiaalisessa mediassa kaupungin budjetin valmistelu näkyi paljon vähemmän kuin OmaStadi.
Kuitenkin OmaStadi-ehdotuksissa näkyi tarve vaikuttaa aivan samoihin kysymyksiin, joita budjettineuvotteluissa käsitellään. Kaupunkilaiset olisivat halunneet äänestettäväksi esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämistä kouluissa, lähiöliikunnan jatkamista Maunulassa tai lisää koirapuistoja. Valitettavasti OmaStadi-äänestyksen ulkopuolelle jäivät sellaiset ehdotukset, jotka olisivat vaatineet pysyvän henkilöstön palkkaamista tai jotka olivat liian kalliita. Näihin on siis käytännössä mahdollista vaikuttaa vain poliittisen budjettikäsittelyn kautta.
Iso kysymys onkin, miten kaupungin osallisuusmalli ulottuisi myös poliittiseen päätöksentekoon. Mahdollisuus äänestää kuntavaaleissa ei yksin riitä tuottamaan elävää demokratiaa. Jos valtuuston päätöksenteko jää etäiseksi, ei sitä voi paikata jakamalla yksi tuhannesosa kaupungin budjetista osallistuvan budjetoinnin keinoin.
Osallistuva budjetointi ja muu suora demokratia on tärkeää, ja sitä pitää kehittää edelleen. Samalla pitää käydä vakavaa pohdintaa, miten yhä useampi helsinkiläinen voisi aidosti tuntea vaikuttavansa verorahojen käyttöön. Voitaisiinko budjetin valmistelussa hyödyntää vaikkapa asiakasraateja tai kuntalaispaneeleita? Miten tieto poliittisesta budjettikäsittelystä saataisiin helposti ja ymmärrettävästi kuntalaisten saataville?
Osallisuus ei voi olla muusta kaupungin toiminnasta irrallinen hanke. Demokratia toimii vain, jos osallisuus kattaa koko päätöksenteon.
Teksti: Anna Vuorjoki
kaupunginvaltuutettu (vas.)
