Helsingin ensimmäinen osallistuvan budjetoinnin äänestys saatiin vihdoin loppuun lokakuun loppuessa. Yhteensä 4,4 miljoonan euron jakaminen suoraan kansalaisten tahdon mukaisesti on erittäin innostava tapa päivittää lähidemokratiaamme nykyaikaiseksi. Samanlaisia on ollut maailmalla useita, mutta monella tapaa Helsingin OmaStadi on myös poikkeuksellinen.
Osallistuvassa budjetoinnissa idea on antaa kansalaisten päättää suoraan siitä, mihin tietty summa rahaa käytetään. Tässä tapauksessa siis päätöksentekijöinä toimivat yli 12-vuotiaat helsinkiläiset.
Onneksi yhteinen projektimme näytti onnistuvan. Ensimmäisessä ehdotusvaiheessa tuli kaupunkilaisilta peräti 1261 ehdotusta. Niistä jalostettiin 369 suunnitelmaa yhteiskehittelyssä, johon osallistuivat idean esittäneet ja kaupungin asiantuntijat. Lopullisia hankkeita äänesti 49 705 helsinkiläistä. Äänestysprosentti nousi liki kahdeksaan, mikä oli korkeampi kuin monessa muussa vastaavassa äänestyksessä maailmalla. Se oli myös suurin julkisen sektorin järjestämä sähköinen äänestys Suomessa.
Pohjoisesta Helsingistä mukaan äänestettiin hanke, jossa alueen nuoret voivat päästä kesätöihin esimerkiksi piha-askareisiin apua tarvitsevat senioreille, trampoliineja leikkipuistoihin sekä tapahtumiin parempaa tekniikkaa ja liikuteltava esiintymiskatos. Kaikki kolme hienoja hankkeita, joista on toivottavasti paljon iloa alueemme asukkaille. Koko kaupungin tasolla taas päätettiin istuttaa lisää puita Helsinkiin ja nurmikoita muutetaan kukkakedoiksi ja kaupunkiviljelmiksi.
Osallistuvaa budjetointia jatketaan myös tulevaisuudessa. Seuraaville vuosille on varattu saman suuruinen summa rahaa. Jatkopohdiskeltavaksi jäi itselleni, pitäisikö samankaltaisia hankkeita yhdistää vieläkin enemmän, etteivät ne asetu toisiaan vastaan. Ja pohdin, onko hyvä, että äänimäärän näkee äänestäessä ja toisaalta se, pitäisikö kokoa rajata niin, ettei ainoastaan yksi hanke voi viedä yhden alueen koko budjettia.
Oli kuitenkin mukava kuulla helsinkiläisten kokemuksia äänestämisestä ja ideoiden esittämisestä. Mekin kävimme äänestäessämme kiinnostavan keskustelun lasten kanssa. Nuorimmainen kuudesluokkalaisemme oli äänestänyt luokan kanssa jo koulussa, mutta lukiolaisteni kanssa saimme hyvän väittelyn aiheesta, tarvitaanko lähiseudulle enemmän taidetta jokerilinjan varteen vai trampoliineja leikkipuistoihin. Parhaimmillaan osallistuminen yhteiseen päätöksentekoon muistuttaa, että tämä on yhteinen kaupunkimme ja ihan oikeasti voimme yhdessä päättää sen suunnasta. Länsimaisen demokratian ollessa tässä maailmassa uhattuna monelta suunnalta, jo pelkästään sen vahvistamisella on arvoa.
Teksti: Sanna Vesikansa
apulaispormestari (vihr.)
