Sari ja Petri Pesosen perhe on ollut mukana Botnian toiminnassa jo yhdeksän vuotta. Harrastus alkoi perheen poikien Heikin ja Ilmarin jääpallokoulusta edeten vähitellen joukkueiden toimintaan osallistumiseen ja lopulta koko seuran toiminnassa mukana olemiseen.
Kun Pesosten pojat aloittivat harrastuksen, jääpallon pelaajia oli
vielä vähän. Vanhempien tukea tarvittiin siksi paljon.
– Peleihin, harjoituksiin ja pelimatkoille tarvitaan pallonkerääjiä, huoltajia,
autokuskeja ja valvojia, Sari Pesonen kertoo. Petri Pesosesta tuli ammattinsa
kautta Botnian lääkäri ja nyt kokemusta on tullut myös Suomen
maajoukkuelääkärinä olemisesta.
Muutaman talven jälkeen myös Sari Pesonen löysi yhä useammin itsensä iltaisin Oulunkylän tekojääradalta katsomassa harjoituksia ja pelejä tai kuljetushommista. Sitten Sari sai Botnian hallituksen kokouksesta tekstiviestin: Sinut Sari on valittu Botnian naisjaoston puheenjohtajaksi. Se johti Botnia ladyt -naisjaoston perustamiseen. Ladyjen suurin ponnistus on B-kuppi -kahvilan pyörittäminen.
Jääpallon pariin päädyttiin alun perin
sattuman kautta.
– Pojat pelasivat jalkapalloa Gnistanissa ja siinä pelejä katsoessa juteltiin
Haikosen Timon kanssa. Timo on syntyperäinen oulunkyläläinen ja pelannut
juniorina Gnistanissa ja Botniassa. Hän halusi johdattaa oman poikansa
Paulin samojen harrastusten pariin. Botnian junioritoiminta oli siihen aikaan
vähäistä. Timo sai houkuteltua meidän perheen kokeilemaan
jääpalloa. Yhdessä muutaman muun aktiivin kanssa saatiin Botnian
juniorityö uudestaan nousuun, Sari Pesonen kertoo.
Vanhempien panos elintärkeä
Jääpallolle ei sponsoreita löydy kovin
helposti. Lajin kustannukset ovatkin lähinnä vanhempien maksettavana. Vanhempia
tarvitaan myös pelimatkoilla ympäri Suomea ja Ruotsia. Useimmiten joukkueen
valmentaja ja joukkueenjohtaja ovat pelaajien vanhempia, jotka myös laittavat
laidat pelikentille ja keräävät ne pois pelin päätyttyä. B-kuppi -kahvilakin
pyörii täysin vanhempien vapaaehtoistyön avulla. Ilman vanhempien panostusta ei
seuratoimintaa olisikaan. Vaikka joskus ajan riittäminen kaikkeen voi olla
haasteellista, yhdessä tekeminen on kuitenkin kivaa.
– Seuratoiminnassa viehättää yhteisöllisyys ja sen merkitys paikallisesti.
Botniaa on yritetty tuoda esiin oulunkyläläisenä joukkueena. Seuran huppareissa
lukee Rakas kotikylä Oulunkylä, Sari Pesonen kuvailee. Uudet vanhemmat
ovat aina tervetulleita mukaan seuratoimintaan. Kaikkien käsiä varmasti
tarvitaan ja jokaiselle löytyy jotain tekemistä.
Jääpallokaudella harrastus vie perheen aikaa eniten.
– Viikonloput menevät aamusta iltaan joko kahvilassa,
harjoituksissa, pelejä seuratessa tai pelimatkoilla. Sanommekin tutuille
ja sukulaisille, että tavataan sitten jääpallokauden jälkeen, Sari Pesonen
kertoo nauraen. Pesosillakaan jääpallo ei ole ainoa harrastus. Lapset ovat
kokeilleet monia eri lajeja. Pitkään kesälajina oli jalkapallo ja jääkiekko
talvella. Nykyään muina harrastuksina ovat musiikki, lukeminen ja
kuvataide.
Teksti: Susan Wilander
