Sain ystävältäni Aki Lindeniltä viestin Oulunkylän kesäparantolasta, samalla kun hän onnitteli minua saamastani Max Oker-Blom – palkinnosta.
Max Oker-Blom oli viime vuosisadan alun lääkäri, edelläkävijä valistuksessa ja ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. Tuolloin taisteltiin tuberkuloosia, aliravitsemusta ja tietämättömyyttä vastaan. Hygienia oli 1800-luvun lopun kantava aate korostaen yhteiskunnallista toimintaa, ja se tuli esille päätettäessä viemäri- ja jätteenkäsittelyratkaisuja, rakennussuunnittelua ja kansanvalistusta. 1900- luvun alussa Helsingin kuolleisuus puolitettiin kymmenessä vuodessa, ei sairaaloiden saati soten, vaan ehkäisevän terveydenhuollon avulla. Oker-Blomin kirja ”Mitä pikku Martta oppi tohtori-enon luona maalla” oli lapsille suunnattua seksivalistusta vuodelta 1903. Se käännettiin yhdeksälle kielelle ja Suomessa painoksia oli kahdeksantoista. Oker-Blom toimi myös Helsingin ensimmäisenä koululääkärinä. Hän korosti, että jokaisen oli huolehdittava omasta siisteydestään ja karaistava itseään tauteja vastaan. Helsingin koulujen oppilaista lähes kolmannes oli aliravittuja, apukoululaisista puolet. Kouluruokailu käynnistyikin tuolloin, ja tuli tarpeeseen.
Aki Lindenin äidinisä Max Oterdahl tallensi valokuville kansakoulujen terveysohjaaja Margareta Oterdahlin ja Oulunkylän kesäparantolan toimintaa. Parantola oli perustettu vuonna 1912 aivan Max Oker-Blomin hengessä, lasten terveyttä edistämään raittiin ilman ja ravitsevan ruoan avulla, leikkejä unohtamatta. Kesäleirille otettiin ruotsinkielisiä kansakoululaisia, jotka elivät köyhissä olosuhteissa. Monet vähäväkiset suomenruotsalaiset olivat muuttaneet pääkaupunkiin työn ja paremman toimeentulon toivossa, mutta aina se ei onnistunut. Lasten terveystilanne oli huono, ja riuduttava keuhkotauti jatkoi tuhoaan aina 1940-luvulle asti. Helsingin kaupunki luovutti aivan radan tuntumassa korkealla mäellä sijaitsevan metsäalueen leirin käyttöön, ja ennen pitkää sinne nousi punaiseksi maalattu rakennus lisärakennuksineen. Näin syntyi kesäparantola, joka toimi aina vuoteen 1944. Vuonna 2006 Britta Holmlund muisteli: ” Me vanhat oulunkyläläiset muistamme lapsijoukon, joka kesäaamuisin kiemurteli ylös kirkonmäkeä ja illalla taas mäkeä alas”. Ei taida enää olla mitään jäljellä parantolan rakennuksista.
Mitä Max Oker-Blom tekisi tänään? Panostaisi ennaltaehkäisyyn. Asunnottomuuden poisto sopisi listalle. Entä lihavuuden vastainen taistelu? Sen takia hän lisäisi koululiikuntaa ja käden taitojen opettelemista. Varmaan vaatisi myös yksin asuvien asemaan ratkaisuja, meillä kun vähintään 40 % kotitalouksista muodostuu yhdestä asukkaasta. Olisikin jo aika saada parlamentaarinen komitea tutkimaan tätä ilmiötä, koko maailmassa näkyvää trendiä.
Teksti ja kuva: Ilkka Taipale
