Ilmastonmuutoksen torjunnassa Suomessa on viime aikoina pääasiassa keskitytty hiilinielujen kasvattamisen tarpeeseen ja toisaalta metsähakkuiden määrästä kiistelemiseen. Myös maa- ja kotieläintaloudelle on satanut päästövaatimuksia. Luvut ovat tosin vaihdelleet keskustelijasta riippuen. Ns. asiantuntijatahojen omatkin luvut ovat vaihdelleet hurjasti.
Sen sijaan rakentamisen päästöistä on puhuttu hyvin vähän, vaikka pääkaupunkiseudulla ja maakuntakeskuksissa on viime vuosina rakennettu vilkkaasti ja rakennetaan jatkossakin.
Kuten tiedämme, Helsinki haluaa rakentaa Malmin lentokenttäalueelle lähiön 25 000 asukkaalle. Hanke on kiistelty ja sitä on puolustettu ja vastustettu yhtä kiivaasti. Helsingin valtuusto on asian jo hyväksynyt, mutta maakuntakaavaan liittyvästä osasta kiistellään yhä.
Malmin lentokentälle eli suopohjalle rakentamisen pitäisi alkaa tällä vuosikymmenellä. Todennäköisesti näin tapahtuukin, vaikka tulevaisuudessa yleistyvä sähköinen lentoliikenne puoltaisi kaupunkikentän säilyttämistä.
Mitä Malmin rakentamisella – vaikka lähellä Pakilaa onkin – on tekemistä Pakilan ja Paloheinän alueen asukkaiden kanssa ja mitä se kuuluu Pakila-Seuralle? Näin voi kysyä.
Hiljattain valmistuneen arvostetun konsulttiyhtiö Rambollin tekemän selvityksen mukaan pelkkä Malmin lentokentän esirakentaminen eli pilaristabilointi aiheuttaisi ainakin 343 miljoonan kilon hiilidioksidipäästöt, kun maahan kairatut reiät täytetään betonilla. Reikiä tarvittaisiin näet satojatuhansia.
Lisäksi rikkihappo- ja sulfidisavea sisältävän alueen talojen pohjat jouduttaisiin paaluttamaan teräsbetonilla. Sen päälle tulivat sitten varsinaisen rakentamisen aiheuttamat päästöt.
Rambollin mukaan paaluja tarvittaisiin 14 000 km. Se tarkoittaisi, että kolmannes Suomen vuotuisesta sementtituotannosta upotettaisiin Malmin lentokenttäalueeseen. Paalutuotannosta tulisi 350 000 tonnin hiilidioksidipäästöt ja sen hiilimäärän sitomiseen tarvittaisiin puuta 350 000 kuutiota.
Haluan kirjoituksellani avata rakentamisesta aiheutuvien päästöjen mittaluokkaa. On tietenkin selvää, että Helsinki tarvitsee lisää asuntoja ja niitä pitää rakentaa päästöistä huolimatta ja koetettava sitten kompensoida päästöhaittoja jossain muissa kohteissa.
Silti voi kysyä, olisiko Helsingin viisasta valita rakentamisen kohteet vielä nykyistäkin tarkemmin. Tuo Malmille kaavailtu 25 000 asukkaan asuttaminen voitaisiin todennäköisesti toteuttaa huomattavasti ilmastoystävällisemminkin.
Miten tavallinen kansalainen Pakilassa tai Paloheinässä voi sitten vaikuttaa päästöihin?
Monellakin tavalla. Uusiutuvan energian lisääminen, puhtaiden polttoaineiden suosiminen autoilussa, terveellisen kasvispitoisen ruuan lisääminen ja kulutusta kestävien tuotteiden suosiminen ovat varmoja keinoja. Varallisuuden mukaan voi myös osallistua päästökompensointiin ulkomaillakin.
Raimo
Rahkonen
pj. Pakila-Seura
