Nyt on saatu tottua uudenlaiseen elämänmuotoon, koronakaranteeniin. Tämä vaikuttaa meihin joka tapauksessa, vaikka pahin olisi jo ohi. Pidetään fyysistä etäisyyttä ja etsitään sosiaalista läheisyyttä virtuaalisesti. On opittu olemaan yhdessä erikseen.
Oulunkylässä näkyy uudenlaisia ilmiöitä. En ole koskaan nähnyt näin paljon isiä pienten lasten kanssa ulkoilemassa, kuin tänä keväänä. Isät ovat aamuvarhaisella hiekkalaatikolla, isät kävelyttävät pikku taaperoita, isät ihailevat leikkitelineissä temppuilevia lapsia, isät tuovat pieniään sorsia ruokkimaan. Tämä on hieno asia. Tasa-arvotyö, joka aloitettiin viisikymmentä vuotta sitten, on tuottanut tulosta. Miehille on tullut mahdolliseksi iloita omista pienistä lapsistaan. Sukupolvien yhteistoiminta ulkona on sekin mahdollista: vaarit hakevat pikku pojanpoikia pyöräretkelle, jotta vanhemmat saisivat hetken rauhan etätöihinsä päiväsaikaan.
Kaikki ei ole näkyvissä. Missä ovat vanhat ihmiset? Missä yksin asuvat? Miten kauan olenkaan puhunut tarpeesta selvittää yksin asuvien elämäntilannetta, samat viisikymmentä vuotta Yksin asuminen lisääntyy kaikkialla maailmassa. Se on jo globaali väestöilmiö. Helsingissä joka toisen postiluukun takana asuu yksinäinen ihminen. Osalle se on hieno tilanne, osalle pakon sanelemaa. Nuoret siirtyvät nopeasti pois lapsuudenkodeistaan asumaan yksin, työikäisissä on eniten yksinasuvia – tulee avioeroja, työttömyyttä, asunnottomuutta, elämä kolhii.
Vanhojen ihmisten joukossa yksin asuminen tiivistyy, leskeydenkin vuoksi, joten yksin asuvia on suhteellisesti eniten tässä ryhmässä. Liikutteko tarpeeksi, ikätoverini? Pääsettekö ulos liikkumaan? Liikkuminen on itsenäisyyden kulmakivi, ja pelkästään sisällä oleminen tekee meistä jo muutamassa viikossa raihnaisempia kuin olisimme.
Olen vaatinut monelta hallitukselta parlamentaarista komiteaa, joka perehtyisi yksin asuvien asemaan. Tällainen olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa. Olisimme edelläkävijöitä! Ellemme me, Ruotsi perustaa sen ensin. Jos komitea olisi asetettu kuusi-seitsemän vuotta sitten, tietäisimme tästä ryhmästä enemmän. Meillä olisi nyt paljon paremmat mahdollisuudet auttaa koteihinsa teljettyjä yksin asuvia ihmisiä. Tietäisimme, missä he ovat. Tietäisimme ketkä heistä ovat aktiivisia auttamaan muita. Löytäisimme myös ne, jotka eniten tarvitsevat kaikenlaista apua.
Oppisimme olemaan yhdessä yhdessä.
Ilkka Taipale
kaupunginvaltuutettu (sdp)
