Pakilassa rottaongelma ei ole vielä paha, mutta asiaa on syytä seurata tarkkaan.
Villieläinkanta on lisääntynyt Helsingissä viime vuosina. Esimerkiksi rusakoita vilistää Pakilassa ja Paloheinässä yhä enemmän ja pihalla voi samanaikaisesti olla 4-5 rusakkoa.
Rusakoille kelpaavat valikoidusti pihan kukka- ja kasvi-istutukset, mutta muuten niiden haitta on rajattua. Villikanien määrä oli takavuosina nopeassa kasvussa myös alueellamme, mutta sitten rhd-virus eli verenvuotokuumevirus tappoi liki koko kanikannan. Nyt kanien määrä on kasvussa Itä-Helsingissä, vaikka uudesta virustaudista on jo vihjeitä.
Fasaanikanta tuntuisi taantuneen viime vuosina eikä kettujen määrä liene kasvussa.
Yksi eläin, jonka kanta kasvaa myös omalla alueellamme, on hyvin vähän toivottu. Se liittyy ihmisten asumiseen ja jätehuoltoon ja on taitava hyödyntämään ympäristöään. Se levittäytyy ja sen populaatio kasvaa nopeasti. Se on älykäs ja viekas. Se on rotta.
Pakilan ja Paloheinän alue ei ole läheskään Helsingin pahinta rotta-aluetta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Kannelmäki, Roihuvuori ja Myyrmäki ovat erityisen vaikeita alueita (Helsingin Uutiset 15.1.2020). Rottaongelma vaivaa myös Espoota ja muun muassa Tuomarilassa niitä on havaittu.
Rottien hävittäminen on kiinteistönomistajan vastuulla. Kaupunki vastaa omissa kiinteistöissään pesivien rottien hävittämisestä, mutta yksityisissä kiinteistöissä vastuu on kiinteistön omistajilla. Helsingin kaupunki tarjoaa kuitenkin asiantuntijaneuvontaa rottien hävittämiseen.
Rottahavainnoista pitäisi ilmoittaa Helsingin kaupunkiympäristön toimialan asiakaspalveluun puh. 09 31022111 ja sähköposti: kaupunkiymparisto@hel.fi Myös Helsingin ympäristöterveysyksiköstä: kymp.rottahavainnot@hel.fi saa neuvontaa rottien hävittämiseen.
Avainasia rottien hävittämisessä on niiden ruokaketjun katkaiseminen. Viemäristöön ei pidä huuhdella ruokarasvoja eikä ruuan jäämiä, koska putkiin kerrostunut rasva houkuttelee rottia. Rasvaisia ruokapakkauksia ei saisi huuhdella tiskialtaan vedellä vaan viedä ne suoraan sekajätteeseen.
Rotat odottavat syksyn omenasatoa ja maahan putoavia ja jääviä omenia vesi kielellä. Omenat pitäisi siis kerätä talteen mahdollisimman nopeasti ja ylijäämät toimittaa tarvittaessa sorttiasemille, jossa ne vastaanotetaan puutarhajätteen hinnalla. Pieniä määriä voi hävittää myös biojätteenä.
On selvää, että kiinteistöjen jäteastioihin rottia ei pidä päästää. Siksi etenkin jäteastioiden pohjat pitää tarkistaa säännöllisesti.
Rottien hävittäminen on haastavaa. Eläin on älykäs, mutta loukut ja torjunta-aineet purevat silti rottiin. Rotanloukkuja myydään kaupoissa kuluttajillekin, mutta fakta on, että vaikean rottapopulaation torjunnassa tarvitaan avuksi ammattilaisia eli alaan erikoistuneita yrityksiä. Torjunta-aineita saavatkin EU:n asetuksen mukaan käyttää vain tuholaistorjunnan ammattilaiset.
Helsingin kaupunki on tänä vuonna käynnistänyt uudenlaisen rottajahdin. Kaupunki on asentanut eri puolille kaupunkia tuhatkunta tappavaa sähköloukkua, etupäässä teollisuuskiinteistöille muun muassa Vuosaareen ja Herttoniemeen.
Teksti: Raimo Rahkonen
pj. Pakila-Seura
