Yrittäjäpariskunta Anne Kauhanen-Simanainen ja Asko Simanainen etsivät 1980-luvulla monta vuotta perheelleen kunnostettavaa taloa, jossa olisi riittävästi tilaa asua ja harrastaa ja jossa järjestyisi myös tilat perheyritykselle.
Kumpikin puoliso oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa omakotitalossa. Pariskunta kaipasi kerros- ja rivitalovaiheiden jälkeen asumaan yhden perheen taloon, mutta sopivan rakennuksen löytäminen oli vaikeaa.
-Kun sitten näimme Oulunkylän huvila-aikakaudelta säilyneen rakennuksen torneineen ja viisine kaakeliuuneineen, se täytti kaikki toiveemme. Talo oli paitsi kaunis myös sopivankokoinen ja sijaitsi hyvien liikenneyhteyksien varrella rauhallisessa ympäristössä, Anne Kauhanen-Simanainen muistelee.
Asko Simanainen on rakentamisesta kiinnostunut karjalaisen hirsirakentajan pojanpoika ja hänellä on monipuolista rakennusalan kokemusta. Hän havaitsi, että tuolloin Helsingin kaupungin omistuksessa ollut 100-vuotias talo oli kunnostuskelpoinen ja rakenteiltaan terve. Alkuperäiset huonetilat, portaikot ja väliovet olivat pääasiallisesti säilyneet.
-Talon kauppakirjaan sisältyi peruskorjausvelvoite. Ymmärsimme, että talon korjaamisessa olisi paljon työtä, mutta olimme valmiit ottamaan haasteen vastaan, Anne Kauhanen-Simanainen jatkaa.
Taloa ei ole rakennuslailla suojeltu, joten Museovirasto ei ole ollut mukana korjaustyössä.
– Ennen korjaustöiden aloittamista keskustelimme Helsingin kaupunginmuseon edustajien kanssa korjausperiaatteista ja näkemyksemme korjaustavasta olivat yhteiset. Olemme pyrkineet korjaamaan taloa niin, että se kestää vielä ainakin seuraavat sata vuotta, Anne Kauhanen-Simanainen toteaa.
Pitkä projekti
Remonttia on tehty 15 vuoden ajan pala palalta. Peltikatto on korjattu ja ulkoverhous uusittu. Sata metriä hirttä on vaihdettu vastaavaan. Vedet on ohjattu pois rakennuksen perustuksista. Talon ikkunat ja peiliovet on kunnostettu. 1960-luvun perua olevat muovimatot ja -maalit sekä haitalliset eristeet on vaihdettu alkuperäisiä vastaaviin luonnonmateriaaleihin. Talotekniikka on uusittu.
– Emme ole saaneet korjaustöihin mitään avustusta, vaan olemme tehneet kaiken omalla kustannuksellamme, Anne Kauhanen-Simanainen kertoo.
– Vanhassa talossa asuminen on vaativaa ja siihen kuuluu keskeneräisyydenkin hyväksyminen. Mieheni Askon rakennusalan tuntemus on ollut ehdoton edellytys monitahoisten kysymysten ratkaisemisessa. Remontointiprojekti on vaatinut kärsivällisyyttä koko perheeltä, Anne Kauhanen-Simanainen luonnehtii.
– Tammenterhoksi nimittämässämme jugend-tyylipiirteitä omaavassa talossa eläminen on ollut meille kuitenkin henkisesti rikasta aikaa. Yhteys historiaan on aina ollut läsnä talossa ja antanut mittasuhteita asioille, Kauhanen-Simanainen jatkaa.
Talon tulevaisuus
Helsingin kaupungin tavoitteena on suojella rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä vuoden 1910 tienoilla valmistunut rakennus kaavamerkinnällä ja tähän liittyvä kaavamuutos on parhaillaan vireillä. Kaavamerkinnällä suojeltua taloa ei saa purkaa. Rakennuksen julkisivu ja katto on säilytettävä ennallaan.
Tammenterhon tontille on tarkoitus rakentaa lisäksi kaksi uutta pientaloa. Tämäkin kaavamuutos on vireillä.
Terveisiä päättäjille
Yli sadan vuoden ikäisiä rakennuksia on Suomessa vähän. Jotta niitä pystyttäisiin kunnostamaan, Kauhanen-Simanainen toivoo päättäjiltä uudenlaista ajattelua.
– Jos suojelumääräykset ovat niin tiukat, että selvästi vaurioita aiheuttavia tekijöitä ja rakennusvirheitä ei saa korjata, menetetään helposti koko rakennus kulttuurihistoriallisine arvoineen, Kauhanen-Simanainen sanoo.
Vaikka omistajilla olisi halua ja osaamista vaalia kaupunkiympäristöä, vanhojen talojen korjaaminen on kiinni myös rahasta. Yksityiset omistajat korjaavat talojaan pääosin omalla kustannuksellaan.
– Jotta vielä jäljellä olevat merkittävät vanhat rakennukset Helsingissä pystyttäisiin säilyttämään, olisi toivottavaa, että kaupunki tukisi korjausrakentamista esimerkiksi tontin vuokrassa ja muissa kaupungin maksuissa, Anne Kauhanen-Simanainen korostaa.
Haasteista ja vaikeuksista huolimatta pariskunnan kiinnostus korjausrakentamiseen ei ole kadonnut.
– Meillä on jo uusi projekti suunnitteilla Savossa, Anne Kauhanen-Simanainen naurahtaa.
Teksti: Kaarina Kukka Korkeaoja
Kuva: Tanja Simanainen
