On elokuu 1920 ja lämpötila vajaat 20 astetta. Olemme taajaväkisessä yhdyskunnassa, jonka alueen pituus on 4,1 kilometriä ja suurin leveys 1,7 kilometriä. Etelässä naapurina on Helsingin kaupunki, idässä ja pohjoisessa Helsingin maalaiskunta sekä lännessä Haagan kauppala ja Huopalahden kunta.
Kyseessä on ”rauhallinen ja kaunis huvilayhdyskunta, jonka maasto on kumpuilevaa ja suurinta osaa alueesta peittää metsä, jonka välistä on nähtävissä peltoja ja niittyjä.” Alueen läpi kulkee rautatie, joka ylittää Vantaanjoen pitkin Ryssänsiltaa, jonka venäläiset olivat rakentaneet 1915. Asukkaita tässä keskiluokkaisessa yhdyskunnassa on reilut 2000 ja monet heistä käyvät töissä Helsingin kaupungissa, mutta maa-alan omistavat muut – pääosin Helsingin kaupunki ja yksityiset maanomistajat. Talonpoikia, käsityöläisiä, virkamiehiä sekä kesäisin vieraiksi saapuvia kaupunkilaisia.
Kylässä on runsaasti kauniita puuhuviloita ja esimerkiksi ravirata, jonka alueella järjestettiin Suomen ensimmäinen lentoviikko tammikuun lopulla 1911. Hieman epäselväksi jäi, josko paikalle tuodut kaksitasot lainkaan irtautuivat maan pinnasta.
Tämä Oulunkylän huvilayhdyskunta on nyt irtautumassa Helsingin maalaiskunnasta ja aloittamassa itsenäisenä kuntana 1.1.1921 alkaen. Maalaiskunnalle maksettujen verojen käyttämistä Oulunkylän kulujen rahoittamiseen on pidetty jo pitkään epätasapainoisena – yhdyskunnan taloudellinen perusta on kyllä tarpeeksi vahva itsenäiselle toiminnalle. Kunnallislain mukaan edellytyksenä on myös oma seurakunta, jonka perustamispäätöksen kirkollis- ja opetusministeriö oli vahvistanut toukokuussa 1919. Åggelby kommun – Åggelbyn kunta aloittaa toimintansa vuoden 1921 alussa. Saman vuoden marraskuussa kunnan ja aseman suomenkieliseksi nimeksi vahvistetaan Oulunkylä.
Kunnanvaltuuston vaalit toimitetaan maaliskuussa ja 18 valtuutetusta 13 on porvariston edustajia. Naisia on kaksi ja 9 valtuutettua on ruotsinkielisiä. Tärkeimmät asiat ratkaistaviksi ovat kansakouluopetus, teiden kunnossapito ja erilaiset sosiaaliset toimenpiteet. 1921 perustetaan sekä ruotsinkielinen että suomenkielinen kansakoulupiiri ja Oulunkylän kansakoulu Teinintiellä otetaan käyttöön 1925. Åggelby Svenska Samskola oli aloittanut toimintansa jo 1911 ja siirtyi 1916 Villa Centraliin osoitteessa Mikkolantie 4. Samassa rakennuksessa toimivat tuoreen kunnan virastot.
Oulunkylään nimitetään 1922 oma kunnanlääkäri, jonka viimeisin vastaanotto sijaitsi Patolantie 3:ssa sijaitsevassa komeassa puutalossa. Talo on kunnostettu ja vuonna 2021 asuinkäytössä. Kunta liittyy Uuudenmaan ruotsinkielisten kuntien yhteiseen mielisairaalaan Tammisaaressa ja varaa sieltä 3 potilaspaikkaa. 1924 kunnanlääkäri Saraste saa virkavapautta matkustaakseen Huippuvuorille.
Kunta perustaa heti 1921 tiekomitean, jonka tehtävänä on korjata välittömästi tiestön pahimpia puutteita ja valaistusta. Helsingin rahatoimikamari valmistelee rakennuskaavaehdotuksen Oulunkylän asemakaavaksi, mutta kunnanvaltuusto hylkää sen ja sitä seuraavankin version. Asemakaavakysymys tulee esille vasta 1932, jolloin Helsingin rakennuskonttorissa on tekeillä uusi ehdotus Oulunkylän asemakaavaksi. Valtuusto hyväksyy rakennussuunnitelman vihdoin 1933 ja Uudenmaan läänin maaherra vahvistaa sen 1935. Rakentamisen valvontaan saadaan tehoa vasta sodan alla 1939, jolloin Oulunkylä liitetään Helsingin rakennustarkastajan valvonta-alueeseen.
Åggelbyn asema oli rakennettu jo 1880-luvulla Veräjämäkeen radan eteläpuolelle ja sen viereen rakennettiin suurempi asema 1907. Helsingin kaupunki suunnitteli uusia satamaradan linjauksia Vanhankaupunginlahdelle ja Herttoniemeen ja niihin liittyen tarvittiin teollisuusraiteita. Kunta sai uuden asemarakennuksen taas 1922 – nyt radan länsipuolelle. Oulunkylä-Viikki-Herttoniemi -rataosuus avattiin liikenteelle 1939.
Maisteri Yrjö Harvia sai sisäasiainministeriöltä vuonna 1928 tehtäväksi selvittää Helsingin ympäristön tiheimmin asuttujen yhdyskuntien liittämisen pääkaupunkiin. Työ vaati paljon aikaa ja ensimmäinen selvitys annettiin julkisuuteen vasta 1936 ja viimeinenkin 1940. Selvitys kattoi kahdeksan kuntaa tai osia niistä ja työtä vaikeutti hallinnollisten selvityksien ja kehittämissuunnitelmien puute. Yksi kunnista oli Oulunkylä, jonka toiminta 1930-luvun alkupuoliskolla oli varsin vaatimatonta. Lähes puolet kunnan asukkaista sai elantonsa Helsingistä ja he olivat taloudellisesti varsin sidoksissa pääkaupunkiin. Oulunkylän kunnan merkittävimmät teolliset työnantajat työllistivät yhteensä vain 25 kuntalaista. Myöskään taustalla koko itsenäisyyden ajan kummitellut kysymys alueen liittämisestä Helsinkiin ei voinut olla vaikuttamatta. Harvian 1936 esittämä Helsingin väestömääräennuste koskien vuotta 1980 osui hämmästyttävän lähelle.
Harvian ehdotus Oulunkylän liittämisestä Helsinkiin tuli kunnanvaltuuston käsittelyyn ja se päättikin liittymisestä 29.10.1936 kirjaten lausuntoonsa mm:
”…Kaikkeen edellä olevaan viitaten kunnanvaltuusto saa siis kunnioittaen ehdottaa, että Oulunkylän kunta kunnallisessa, hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa liitetään Helsingin kaupunkiin ja että asian jouduttamiseksi Oulunkylän liittämisasia käsiteltäisiin kiireellisenä ja erikseen muita kuntia koskevista liittämiskysymyksistä.”
Pyyntöä erillisestä käsittelystä ei kuitenkaan hyväksytty vaan 5.10.1944 valtioneuvosto määräsi Oulunkylän kunnan liitettäväksi Helsingin kaupunkiin alkaen 1.1.1946. Samana päivänä, kun päätös annettiin, Malmin lentokentälle laskeutui Zdanovin johtama valvontakomissio.
28.12.1945 kunnanvaltuusto piti juhlakokouksen, jossa mm:
”… merkittiin kiitollisuudella tiedoksi opettajien Jenny ja Samuli Viren lahjoitus Oulunkylän suomalaisen kansakoulun rahastoksi (yhteensä 3.000 markkaa), jonka korot tuli vuosittain jakaa kehoituspalkintoina lausuntaa ja laulua harrastaville oppilaille.” Juhlakokouksen jälkeen pidettiin vielä julkinen kunnan 25-vuotisjuhla, jonne oli saapunut 160 oulunkyläläistä. Juhlassa lausuttiin Larin-Kyöstin kirjoittama juhlaruno, jota ei myöhemmin kai koskaan enää löytynyt. Myös herra Tapio Rautavaara esitti yksinlaulua.
Lopuksi juotiin kahvit.
Teksti: Marja Markko
Oulunkylän kiinnostavasta historiasta voit lukea Oulunkylä-Seuran kustantamasta teoksesta Oulunkylä-Åggelby – vanhan huvilakaupungin aikakerrostumat, jonka on kirjoittanut Anja Kervanto Nevanlinna. Kirjan voi ostaa seuralta tai MustaPekasta
Toisena lähdeteoksena on käytetty samoin seuran julkaisemaa ja Mauno Harmon kirjoittamaa teosta Oulunkylä-Åggelby Vihreä idylli. Tämä teos on loppuunmyyty.
