Kosketus on yksi tärkeimmistä asioista ihmisten välillä. Kädenpuristus viestii valtavasti. Voiko kosketusta korvata?
Jos kukaan ei koske, mitä se tekee ihmiselle? Kosketus on hyvin henkilökohtaista, ja siihen suhtautuminen vaihtelee. Osa ihmisistä oli tyytyväisiä koronarajoitusten alkaessa, kun ”turha” halailu loppui. Meillä jokaisella on omat rajamme kosketuksen suhteen. Mutta mitä käy, jos sinua ei vuosiin koske kukaan? Muuttaako se suhtautumista itseesi? Hälvenevätkö minun rajani, jos kukaan ei osoita niitä minulle?
Suhtautumisemme kehoomme muuttuu läpi elämän. Terve ja hyvinvoiva keho ei juuri herätä meissä ajatuksia, se vain on. Mutta entä keho, joka ei selittämättömästä syystä voi tuoda lapsia tähän maailmaan? Tai keho, johon iskee sairaus, joka pakottaa muuttamaan tapoja? Tai vanheneva keho, joka pikkuhiljaa, mutta säännöllisesti huomauttaa, että asiat ovat muuttuneet?
Kaikki nämä kysymykset liittyvät tulevaisuuteen; kuinka selviän tästä eteenpäin?
Olin eräänä kesäisenä sunnuntai-iltana lähdössä Käpylän kirkolta, kun näin kirkon portailla kaksi ihmistä istumassa. Ensin meinasin kävellä ohi, mutta kysyin kuitenkin, saanko ottaa heistä kuvan. He suostuivat ja kertoivat, että Käpylän kirkon portaat on heidän suosikkipaikkansa katsella auringonlaskua. Pystyin hyvin ymmärtämään sen. Kesäillan rauha, autereinen ja tyyni maisema, kaupungin lämmin syleily. Kuva ei tuo hetken sävyjä esiin, mutta tuo sen lähemmäs. Siinä hetkessä minulle tuli elävästi mieleen Matteuksen evankeliumin sanat: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt.6:34)
En tiedä portailla istuneiden ihmisten arjesta tai elämästä mitään, mutta sinä iltana he välittivät minulle rauhaa ja toivoa. Vaikka mistään ei ole varmuutta, voi silti istua alas ja ihailla maailman kauneutta.
Syksy lähestyy ja pohdimme, kuinka pääsemme aloittamaan toimintaa. Tilanne on kaikille yhtä epävarma. Jos joskus tuntuu epätodelliselta, irralliselta, epävarmalta, taputtele omat rajasi. Sopivalla paineella ja hyväksyvästi. Taputtele jalkateristä päälaelle ja takaisin, joka puolelta kehoasi. Huomaatko, kuinka omat rajasi piirtyvät näkyviin? Olet totta ja tärkeä.
Teksti ja kuva: Erika Herala, ma. pappi, Oulunkylän seurakunta
