Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Oulunkylä, Urheilu & liikunta, Uutiset

Pekka Anttinen 80-vuotta

Botnian mestaruus 2016

Pekka Anttinen, Tuomas Määttä ja mestaruuspytty 2016. Kuva: Risto Uimonen.

Oulussa 13. lokakuuta 1941 syntynyt Pekka Anttinen tunnetaan Oulunkylässä Botnian perustajajäsenenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana. Jääpalloseura on ollut Pekka Anttisen elämäntyö, jota hän on luotsannut aikaa ja vaivaa säästämättä. Anttisen juhliessa nyt 80-vuotispäiväänsä, Botnia on edelleen monella tavalla mukana. 

Pekka Anttisen 80-vuotisjuhlia vietetään Ostrobotnian juhlasalissa. Paikka tuli tutuksi Anttiselle jo opiskeluaikoina Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja hän meni siellä kihloihinkin. Pekka Anttinen toimi jääpalloseura Botnian puheenjohtajana yli 40 vuotta ja on nykyään seuran kunniapuheenjohtaja. Anttisen aikana Botnia voitti neljä Suomen mestaruutta. Pekka Anttinen on palkittu pitkästä urastaan urheilun parissa liikuntaneuvoksen arvonimellä.

Elämän tärkeimmät ihmiset löytyvät läheltä

Vaikka Pekka Anttisen elämää onkin muokannut paljon toimiminen Botniassa, suurin vaikuttaja elämässä löytyy vielä lähempää.
– Vaimo ilman muuta, Pekka Anttinen sanoo.

Pekka Anttinen tapasi Airin ensimmäistä kertaa jo tammikuussa 1969 Bottalla.
– Olin siellä tansseissa ja Airi tuli sinne kurssikaverinsa Ullan kanssa. Sinä iltana tanssittiin aika paljon ja sitten saatoin tytöt kotiin, Pekka Anttinen kertoo. Seuraava tapaaminen oli vasta noin kolme vuotta myöhemmin – sattumalta tai kohtalon sanelemana – junassa.
– Airi, joka on Kokkolasta, tuli samaan junavaunuun, jossa olin menossa Ouluun. Olimme molemmat menossa vanhempien luo joulunviettoon, Pekka Anttinen muistelee. Pekka ja Airi päätyivät istumaan junamatkan Kokkolaan asti vierekkäisillä paikoilla jutellen ensi kertaa kunnolla. Tuttavuus syveni seurusteluksi ja häitä vietettiin Kokkolassa elokuussa 1972.

Urheilupuolella vaikuttajia on ollut useita. Kiinnostus yleisurheiluun alkoi perhetutun antaman kirjan myötä.
– Olin 11-vuotias olympiavuonna 1952, kun sain asemapäällikkö Aslak Räinältä Martti Rakolan Huippu-urheilun historian ensipainoksen vuodelta 1935. Sitä olen lukenut moneen kertaan. Minulle selvisi vasta myöhemmin, että Aslak Räinä oli ollut Oulun palloseuran ja Oulun Pyrinnön pitkäaikainen puheenjohtaja, Pekka Anttinen sanoo.

Kipinä jääpalloon syntyi Oulun Palloseuran ensimmäisestä mestaruudesta vuonna 1953. Erityisesti yksi pelaajista, Heikki ”Henttu” Ollikainen, oli Anttisen ihailema. Jääpalloa pelannut Veijo Saariaho ja hänen veljensä Ahvo sekä Pekan liikunnanopettaja Veikko Allinen ovat myös vaikuttaneet paljon hänen elämäänsä.

Pekka Anttinen on kirjoittanut useita kirjoja jääpalloon ja Botniaan liittyen. Ensimmäinen tietokirja oli vuonna 1997 ilmestynyt Risto Uimosen kanssa kirjoitettu suomalaisen jääpallon historiikki. Kirjoitustyössä tukena ja kannustajana onkin toiminut Kalevan entinen päätoimittaja Risto Uimonen.

Pekka Anttinen on suhtautunut kirjoittamiseen yhtä intohimoisesti kuin jääpalloonkin.
– Pahimmillaan tai parhaimmillaan – miten sen haluaakaan ottaa – istuin koneen ääressä noin klo 16:sta klo 24:ään, Pekka Anttinen kertoo. Kirjoja on parhaimmillaan tullut lähes yksi vuodessa.

Ystävät ja Botnia

Botnian mukana elämään on tullut myös paljon uusia ihmisiä ja hyviä ystäviä. Näistä ja harrastuksen parissa koetuista unohtumattomista hetkistä kerrotaan Tuomas Hopun toimittamassa kirjassa Suomalaisen ja botnialaisen jääpallon tähtiä, tähtihetkiä ja väriläiskiä. Kirja on kunnianosoitus Pekka Anttiselle ja hänen työlleen jääpallon parissa. Eräs kirjoittajista on Esa Määttä, joka pelasi Botniassa 1980-luvulla:

”Puhuttaessa Botniasta ei Pekka Anttista voi jättää mainitsematta. Työmäärä, jonka hän on tehnyt seuran ja suomalaisen jääpallon eteen, on aivan uskomaton. Tässä vaiheessa täytyy muistaa antaa kiitos myös Pekan puolisolle, Airille. Ilman hänen tukeaan ja osallistumistaan ei monikaan asia olisi ollut mahdollista… Pekka on varsin aito ihminen. Hänen avuliaisuus, into, usko ja sitoutuminen saattaa monesta tuntua jopa huvittavalta. Ihmiset, jotka Pekan tuntevat, tietävät mistä on kysymys. He osaavat arvostaa hänen tekemäänsä työtä suunnattoman paljon. Pekka ihmisenä ei ole koskaan nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta. Hän on mielellään niitä hiljaisia taustapuurtajia.” (Suomalaisen ja botnialaisen jääpallon tähtiä, tähtihetkiä ja väriläiskiä, s. 57)

Pekka Anttiselle nämä sanat merkitsivät paljon.
– Kun luin Määtän Esan kirjoituksen, niin saman tien tulivat kyyneleet, Pekka Anttinen kuvailee.

Osansa Anttisen menestykseen Botnian johtamisessa on varmasti hänen luonteellaan ja tavallaan lähestyä ihmisiä avoimesti ja lämmöllä, kuten Esa Tammilehdon kirjoituksesta käy ilmi:

”Tapasin Pekan ensimmäistä kertaa Jääpalloliiton liittokokouksen palkintojenjakotilaisuudessa Helsingissä tullessani valituksi parhaaksi 19-vuotiaaksi pelaajaksi 70-luvun loppupuolella. Ihmettelin miten itselleni tuntematon helsinkiläinen kaveri, seurajohtaja, tulee avoimesti ja tuttavallisesti juttelemaan ja kyselemään pohjoisen pojalta kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia lukio-opintojen jälkeen. Tunteeko tuo kaveri mut? Totta kai Pekka tiesi minut, niin kuin hän tiesi kaikki muutkin suomalaiset lupaavina pidetyt jääpalloilijat silloin ja nyt.” (Suomalaisen jääpallon tähtiä, tähtihetkiä ja väriläiskiä, s. 67)

Botnialla on edelleen iso merkitys Pekka Anttisen elämässä.
– Vaikka olen jäänyt pois seurasta, niin minullehan se seura on sama kuin ennenkin. Sen takia haluan auttaa ja tehdä vapaaehtoistyötä, Anttinen toteaa.

Pelipäätä ja juniorityötä

Mikä jääpallossa viehättää? Ehkä osansa on pelin luonteella.
– Ruotsi jo 70-luvulla lanseerasi jääpallon ”talven jalkapallona”. Jääpallossa on tietenkin luistimet ja pienempi maali, mutta peliajatus on ihan sama. Pelaajalla on mahdollisuus tehdä oivaltavia ratkaisuja, pitää olla se niin sanottu pelipää. Jääpallo on jalkapalloon verrattuna vielä pykälän nopeampi, kun luistimilla mennään, Pekka Anttinen sanoo.

Juniorityö on ollut Botnialle tärkeää pitkään. Se alkoi jo vuonna 1976, kun tieto Oulunkylään rakennettavista jäistä tuli. Ensimmäisenä vuonna Pekka Anttinen kokosi yhden juniorijoukkueen, toisena kaksi.
– Siitä se lähti. Silloin jo tajusin, että seuralla pitää olla omia kasvatteja. Vuonna 2016 mestaruuden voittanut joukkue oli ensimmäinen, jossa suurin osa pelaajista oli omia kasvatteja, Pekka Anttinen sanoo.

Työtä urheilun parissa

Pekka Anttinen oli 19 vuotta töissä Opetusministeriössä esittelijänä urheilu- ja nuoriso-osastolla. Se oli lapsesta asti urheilusta kiinnostuneelle unelmatyö, jossa pystyi yhdistämään lakimieskoulutuksen ja urheilu- ja liikunta-alan tuntemuksen. Anttinen kuitenkin jäi 51-vuotiaana lakkautuspalkalle omasta pyynnöstään. Siihen johti osittain jo aiemmin todettu sydämen rytmihäiriö ja keväällä 1991 tullut tia-kohtaus.
– Se ei kestänyt kuin minuutin, mutta sen jälkeen piti syödä verenohennuslääkettä ja nytkin beetasalpaajaa. Se oli osasyy, mutta tietenkin, jos olisin jäänyt työelämään, en olisi pystynyt seurahommaa tekemään, Pekka Anttinen toteaa.

Oulusta Oulunkylään

Oulunkylä sopii helsinkiläistyneelle oululaiselle. Vireä ja monenlaisen liikunnan mahdollistava paikka on saanut viihtymään. Ihan täysin ei ole kuitenkaan oululaisuus kadonnut Anttisesta.
– Niin oululainen olen vieläkin, että käytän tällaista Oulun murteella sanottua sanontaa: ”Oulusta oon ja kehtaan sanua!” Pekka Anttinen sanoo.

Teksti: Susan Wilander

Kuvat: Risto Uimonen

Share