Hieman yli sata vuotta sitten Helsinki oli terrori-iskujen näyttämönä ja Oulunkylällä oli oma osuutensa tapahtumissa. Pauli Jokisen uusi kirja Verikoirat käsittelee 1900-luvun alun ensimmäisen sortokauden aikaisia tapahtumia.
Helmikuun manifesti sai venäläistämistoimet alkamaan Suomessa. Niitä ei Helsingissä purematta nielty. Aktivistit hyökkäsivät niin venäläisiä kuin venäläisiä myötäilleitä suomalaisiakin vastaan. Suomen aktiivinen vastustuspuolue organisoi toimintaa, mutta helsinkiläisten koulupoikien Verikoirat-ryhmä vastasi monista iskuista käytännössä. Verikoirat muodostui Ressussa eli reaalilyseossa opiskelleista noin kymmenestä teini-ikäisestä pojasta. He murhasivat poliiseja, räjäyttivät poliisiaseman ja suunnittelivat Bobrikovin ja Nikolai II:n murhaa syksyllä 1905. He eivät koskaan jääneet kiinni. Suomen itsenäistyttyä he ovat antaneet haastatteluja ja kertoneet teoistaan, mutta eivät silloinkaan ole ilmiantaneet toisiaan.
– Kirjassa lähteenäni olivat nämä haastattelut ja poliisin esitutkinta-aineisto, joka ei viittaa poikiin, vaan poliisi tutki kaikkia muita johtolankoja. Loppu on arvailujen varassa, mitä kaikkea tapahtui ja miten asiat etenivät. On paljon sellaista, josta ei mitään tiedetä, Pauli Jokinen kertoo.
Teini-ikäiset ottivat mallia aikuisista aktivisteista.
– Venäjän puolella oli terroristeja, jotka halusivat kaataa tsaarin vallan ja heistä osa toimi Suomesta käsin. Suomessa oli vastarintaliikkeitä, jotka tekivät erilaisia iskuja ja vastustivat venäläistämistä. Vanhemmat toimivat esimerkkeinä näille pojille ja ehkä mukana oli myös vähän seikkailunhalua ja omien rajojen kokeilua. Mutta myös sellainen vilpitön isänmaallisuuskin oli taustalla – haluttiin, että Suomea ei venäläistetä enää yhtään enempää, vaan pikemminkin haluttiin irti Venäjästä ja kaadettua tsaarin valta, Pauli Jokinen sanoo.
Verikoirien jäsenten henkilöllisyydet tiedetään sekä jonkin verran siitä, mitä he myöhemmin elämässään tekivät.
– Muutamat heistä pakenivat Pohjois-Amerikkaan, kun maa alkoi polttaa täällä jalkojen alla ja he jäivät sinne loppuelämäkseen. Joku teki uran mainosalalla ja eräs oli näytelmäkirjailija, Jokinen kertoo. Helsingissä oli toki muitakin aktivisteja. Myös heillä oli myöhemmin hyvinkin kunniallisia uria. Alpo Sailosta tuli tunnettu kuvanveistäjä, joka on mm. veistänyt Larin Paraskeen patsaan Mannerheimintiellä. Filemon Tigerman oli myöhemmin Kulosaaren huvilakaupungin johtaja.
Pauli Jokinen vertaa Verikoirissa suomalaisia aktivisteja muihin terroristijärjestöihin, kuten IRA:han tai Baskien itsenäisyysjärjestöön. Suomalaisten toiminta ei ollut yhtä järjestäytynyttä, mutta lähtökohdat olivat monella tapaa samat: haluttiin ajaa oman alueen itsenäisyyttä, vaikka väkivalloin.
Oulunkylän räjähdepaja
Oulunkyläkin liittyy Verikoiriin Albert Collanin kautta. Hän valmisti aktivisteille räjähteitä.
– Oulunkylä oli 1900-luvun alussa kaiketi aika hyvä paikka erilaisille aktivisteille. Täällä oli venäläisiä aktivisteja, Lenin tietenkin tunnetuin. Tämä oli lähellä Helsinkiä, mutta ei kuitenkaan keskustassa vaan vähän sivussa, juna-asema oli lähellä eli hyvät yhteydet sekä Helsinkiin että pois kaupungista aina Pietariin saakka. Täällä oli monenlaisia aktivisteja ja Albert Collan oli yksi heistä. Hän oli innokas pommien rakentaja. En tiedä mistä hän oli tämän taitonsa saanut. Kerrotaan, että hän räjäytteli Oulunkylässä latoja ihan testimielessä testatakseen pommejaan. Hän rakensi pommeja vastarintaliikkeelle, lähinnä tarkoituksena oli Bobrikovin murha. Mutta hänen pommeillaan ei Bobrikovia saatu hengiltä. Collan menehtyi sisällissodan aikana, vuonna 1918, Oulunkylässä Vantaanjoen ylittävällä sillalla. Siellä oli saksalainen sotilas partiossa ja Collan lähestyi siltaa, eikä huomannut sotilaan pysähtymismerkkiä. Sotilas ampui hänet kuoliaaksi, Pauli Jokinen kertoo.
Oulunkylässä toimi myös Suomen tunnetuin aktivisti, joka onnistui aikeessaan murhata Bobrikov.
– Oulunkylän ampumaradalla Veräjämäessä Eugen Schauman kävi harjoittelemassa ampumista ja toimi ampumaratayhdistyksen taloudenhoitajana. Hän myös hankki yhdistyksen kautta aseita, joita jakoi vastarintaliikkeelle ympäri Suomea. Yhdistyksen puitteissa hän myös lähetti ympäri Suomea kirjeitä, joissa neuvoi, miten opetellaan ampumaan. Tarkoituksena oli nimenomaan tukea suomalaisia vastarintaliikkeitä, Pauli Jokinen kertoo.
Historiallisia kävelyretkiä
Pauli Jokinen on Helsingin historiaan erikoistunut kirjailija ja kävelyopas. Hän vetää kaupunkikävelyitä Walk Helsinki -yrityksessään ja järjestää Helsingin kävelyfestivaalia. Jokinen on julkaissut kahdeksan Helsingin historiaan liittyvää kirjaa; retkikirjoja ja viimeisimpinä kirjat Helsingin rikos- ja murhahistoriasta. Miksi juuri Helsinki?
– Ihan sen takia, kun asun täällä ja ennen kaikkea minua kiinnostaa paikallishistoria. Minua kiinnostaa tällainen mikrohistoria, pienet paikalliset asiat. Ne ovat enemmän sellaisia ihmisen kokoisia juttuja, Pauli Jokinen kuvailee.
Verikoirat-kirja sai alkunsa Pauli Jokisen vetämiltä murhakävelyiltä.
– Eräs tapaus murhakävelyllä käsitteli Verikoirat-järjestön tekemää murhaa. Aloin ottaa aiheesta enemmän selvää ja alkoi näyttää siltä, että siitä voisi jopa ihan kirjankin tehdä. Nyt vedän samasta aiheesta myös kävelyretkeä, joka liikkuu keskustan alueella ja keskittyy sortokauden veritekoihin, Jokinen kertoo.
Verikoirat oli mielenkiintoinen projekti, jossa Jokinen pääsi syventymään aiheeseen kunnolla.
– On tosi mielenkiintoista lukea aiheeseen liittyviä vanhoja kirjoja ja Kansalliskirjaston materiaaleja; kaikki se, mitä sieltä paljastui, miten erikoista se aika oli verrattuna tähänkin päivään, niin täysin erilainen kaupunki oli silloin runsas sata vuotta sitten, Pauli Jokinen kertoo.
Seuraavaksi on tekeillä kirja Helsingin laidoilla sijaitsevista ensimmäisen maailmansodan aikaisista linnoituksista. Oulunkylän seudulla niitä löytyy mm. Patolassa, Toivolan kallioilla sekä Koskelan kallioilla Vantaanjoen varressa. Kirjasta tulee retkikirjatyyppinen ja se julkaistaan parin vuoden kuluttua. Pauli Jokinen on mukana Helsingin Kirjamessuilla.
Teksti: Susan Wilander
