Tartu kirjaan – mies yömajassa! Näin laulettiin 1960-luvulla ja uskottiin vielä kirjojen ja sivistyksen nostavan pohjimmaisetkin ihmiset. Tämä usko ei ole onneksi vieläkään kadonnut. Äsken avattiin Kaisaniemenkadulla Helsingissä maan suurin ja paras kirjakauppa Sivullinen. Siellä on esillä peräti 40 000 kirjanimikettä.
Vastavoimat ovat vahvat. Ulkoministeriön kirjasto laitettiin polttouuniin. Niin kävi Tampereen yliopiston, entisen Yhteiskunnallisen korkeakoulun laitoskirjastoille. Tampereen rauhantutkimuslaitoksen vaivalla 50 vuoden aikana koottu kirjasto tuhottiin – paitsi 40 banaanilaatikollista, jotka kävimme pelastamassa Helsingin Rauhanaseman kellariin. Jos Tukholman kuuluisan rauhantutkimuslaitoksen SIPRIn kirjasto olisi tuhottu, se olisi ollut maailmanlaajuinen skandaali. Myös Suomen laajin psykiatrinen kirjasto Kellokosken sairaalassa on kohta kaatopaikalla, vaikka sinne oli pelastettu tuholta kolmas osa Alkon kirjastoakin. Nämä tapahtumat ovat vain murto-osa jo tapahtuneesta.
Oli aika, jolloin 40-osaista Encyclopedia Britannicaa myytiin ovelta ovelle. Jos sen osti, sai kirjahyllyn kaupan päälliseksi. Nyt näin läjän tällaisia teoksia erään antikvariaatin lattialla. Ne olivat menossa yhden Pubin sisustuselementeiksi – säilyvät siis kuitenkin kuin ikivanhat sanomalehdet yhtä vanhojen talojen seinien lämpöeristeinä.
Kirjojen tuhoaminen on rikos ihmisyyttä vastaan, on Kansalliskirjaston aiempi johtaja Kai Ekholm todennut. Hän on kirjoittanut kirjojen hävittämisen – josta hän käytti sanaa libricide – historiasta mm teoksissaan Haavoittuneet kirjastot ja Kirjastot ovat palaessaankin kauniita.
Mutta kirjoilla on kuitenkin puolustajansa. Helsingin Kirjamessuilla käy vuosittain lähes 70 000 ihmistä – osa ehkä samanaikaisten ruoka- ja viinimessujen takia.
Mongolit tuhosivat 1200-luvun puolivälissä Bagdadin ja tuolloin kukoistavan arabialaisen kulttuurin. YK:n kauppa ja kehitysjärjestö UNCTADin mukaan seuraavan yli 700 vuoden aikana arabiaksi oli käännetty vain noin 10 000 kirjaa. Suomessa ilmestyy vuosittain yli 3000 käännettyä teosta.
Jokaisella kunnon jalkapallo- tai jääkiekkojoukkueella on faniklubinsa ja juniori-ikäisten isät ja äidit ovat niissä lapsiaan innostamassa. Toisaalta useissa kirjastoissa kokoontuvat Kirjaston ystävät ja tupaillat ovat täynnä osallistujia, silti rutkasti vähemmän kuin urheilun piirissä.
Ystäväni, kirvesmies ja mielisairaanhoitaja Pentti Koivunen junaili talkoilla suuren jäähallin Kellokoskelle, jossa asui vain 2000 perhettä. Hän totesi: me emme kasvata pojista jääkiekkoilijoita, vaan miehiä. Juuri Kellokoskella usea yksinhuoltajaäiti kysyi minulta neuvoa, miten kasvattaa nuorta poikaansa. Totesin: voit viedä hänet kiekkoilemaan tai futaamaan. Muista samalla, että vain harvoista tulee huippuja. Vie hänet myös kirjastoon, lukemaan kirjoja, sillä jokainen voi kasvaa viisaaksi tätä tietä.
Perheterapialehdessä 3/2007 psykiatrian professori Yrjö Alanen kertoo kirjasta rauhallisesti ja pidättyneen innostuneesti: ”Kirja, niin tietysti kirja, jättää jälkiä. Ihmiset tulevat ja menevät, puheet haihtuvat unohduksiin. Opetukset hautautuvat alati uusien ajatusten alle. Me kuolemme. Kuolemme. Niin me kuolemme. Mutta kirjat – ne jäävät. Kirjat.” Rakas professori. Minä kiitän kirjoista!
Teksti: Ilkka Taipale, kaupunginvaltuutettu (sdp)
