Helsingin metsien orvakkaselvityksessä löytyi uhanalaisia ja tieteelle kuvaamattomia lajeja. Lajisto on poikkeuksellisen rikas koko Etelä-Suomen mittakaavassa.
Orvakat ovat puita lahottavia sieniä, jotka kasvavat puiden pinnoilla läiskämäisinä kuvioina. Helsingin ympäristökeskus teetti vuonna 2019 orvakkakartoituksen, jossa selvitettiin orvakoiden esiintymistä jokivarren metsissä Oulunkylässä sekä Talin ja Hallainvuoren alueilla. Selvityksen tekivät Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat.
Tutkijat löysivät Oulunkylästä havaintoja viidestä alueellisesti uhanalaisesta lajista ja lukuisista harvinaisista lajeista. Orvakat tunnetaan vielä lajiryhmänä niin huonosti, että aineistoon mahtui myös 10 tieteelle kuvaamatonta lajia ja esimerkiksi maailman kolmas esiintymä hiidennahasta (Crustoderma efibulatum). Rikkain selvityksen alueista on Veräjämäen lehto Pikkukosken uimarannasta etelään. Alue tunnetaan myös Koskelan metsänä.
Miksi kaupunki ylipäätään selvittää kuolleilla puilla kasvavia sieniä? Puiden sienissä on vain muutamia syötäviä lajeja ja suurin osa lajeista on huomaamattomia, jos niitä ei nimenomaan etsi. Syyt löytyvät metsätaloudesta, joka vallitsee suomalaista metsämaisemaa. Hakkuista on seurannut vanhojen ja kuolleiden puuyksilöiden eli lahopuun kato talousmetsissä. Tämän seurauksena juuri lahopuusta elävät lajit ovat taantuneet ja muuttuneet uhanalaisiksi.
Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarviossa vuodelta 2019 lahopuun väheneminen oli tärkein syy yli 300 lajin päätymiseen uhanalaislistalle. Lahottajasienet ovat siis taantuneet, ja niitä halutaan suojella. Niiden runsaus kertoo suotuisista olosuhteista myös muille lahopuun eliöille kuten hyönteisille.
Samalla tavoin kuin liito-orava on löytänyt Helsingin metsät, myös monet harvinaiset sienet menestyvät kaupunkimetsissä. Rikas lahottajasienilajisto on kahden tekijän ansiota. Ensinnäkin Helsingin metsiin on jätetty lahopuuta, jonka ansiosta metsät toimivat turvapaikkana monelle metsätalouden vuoksi kasvupaikan menettäneelle lajille. Toiseksi Helsingin metsissä on paljon reheviä, sekapuustoisia lehtoja, jotka sijaitsevat ilmastollisesti suotuisilla paikoilla, kuten meren tai joen rannoilla. Tämän vuoksi Helsingissä esiintyy paljon eteläistä, Suomen oloissa harvinaista lajistoa.
Sienten esiintyminen myös ohjaa maankäyttöä – esimerkiksi Veräjämäkeen Pikkukosken uimarannan ja Jokiniementien väliin kaavailtu luonnonsuojelualue on pitkälti alueen runsaan lahopuuston ja sienilajiston ansiota.
– Orvakkaselvitys tehtiin, jotta saataisiin tietoja uusien, perustettavien luonnonsuojelualueiden lajistosta. Tuloksia käytetään hoidon suunnitteluun ja apuna kohteiden rajaamisessa, kertoo ympäristösuunnittelija Hanna Seitapuro Helsingin kaupungilta.
Teksti ja kuvat: Otto Miettinen
Lisätietoja: Viner, Ilya; Miettinen, Otto (2021) Helsingin metsien orvakkaselvitys 2019. Kaupunkympäristön julkaisuja 24/2020. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-24-20.pdf
