Motto: Mies voi lähteä Ogelista, mutta Ogeli ei lähde miehestä!
Jacob Söderman, Jacke, syntyi 1938 oulunkyläläiseen perheeseen, isoveli Daniel sai pikkubroidin. Isä oli merikapteeni, äiti opettaja. Oulunkylän idylli oli täydellinen kunnes… Syttyi sota, isän kauppalaivan tuhosivat saksalaiset, äiti Kezia Södermanista tuli kahden pikkupojan yksinhuoltaja.
Siitä taustasta lähtivät Södermanin veljekset maailmalle, opintielle. Idyllinen Oulunkylä oli liitetty osaksi Helsingin kaupunkia 1946, kirjaston tulo oli nuoren Jacken elämään suuresti vaikuttanut parannus. Jacke oli heti ahkera lukija, kirjojen lainaaja, ja tämä lukuinnostus on säilynyt läpi elämän. Edelleen nyt 83-vuotiaana Jacke lukee ahkerasti ja kommentoi lukemaansa. Ogelin kirjaston kannustavan ilmapiirin ansiosta; nuori Sven Hirn oli kirjaston johtaja ja ohjasi nuorta Jackea, kuten myös naapurissa asunut Thor Hedengren, eläkeläinen, josta tuli Jackelle eräänlainen isähahmo. Äidin lisäksi nuorten poikien kehityksessä oli ratkaisevan tärkeä kotiapulainen, Sylvi Lehtonen. Hän oli niin uskollinen tehtävässään, että hoiti vielä Jackenkin lapsia ja joskus lastenlapsiakin. Sylvi oli täysin suomenkielinen, Jacke puhui hänen kanssaan suomea, muuten kotikieli oli ruotsi.
Urheilua ja jazzia
Sotien jälkeen lapsia oli paljon, monenlaista harrastusta oli Oulunkylän pojillakin. Urheilu sai nuoren Jacken heti mukaansa, erityisesti jalkapallo oli Jacken laji. Hiihtokin sujui, kuten myös uinti Pikkukosken uimalassa Helsingin Jyryn Mikkelsonin pariskunnan valvonnassa. Jalkapallossa Ogelin oma Gnistan sai Jackesta luotettavan pelaajan eri sarjatasoille ja kiinnostus jalkapalloon on säilynyt läpi elämän. Jacke ei tänä päivänäkään jätä kertomatta mielipiteitään peleistä ja pelaajista.
Jacke pääsi Åggelby Svenska Samskolanista ylioppilaaksi 1957. Opettaja äiti, joka jätti Jacken luokalle 7:llä, oli luvannut ylioppilaslahjaksi Pariisin matkan, siihen aikaan uskomattoman reissun.
Kaveriksi Pariisin lähti koulukaveri, myös musiikista innostunut Henrik Nyman. Kahdelle nuorelle miehelle Pariisi 1957 oli elämän mullistava kokemus, he löysivät jazzin ja jazzklubit. Tämä kaksikko sai päähänsä järjestää jazz-konsertin Oulunkylässä, omassa koulussaan. Jazz oli siihen aikaan hyvin kyseenalaista musiikkia, melkein syntiä. Ruotsinkielinen koulu oli yllättäen pitkien suostuttelujen jälkeen sallimassa jazzillan, johon Jacke sai eri tavoin houkuteltua tuon ajan nuoret jazztähdet: Nyman, nykyisen tv-kasvo Peterin isä, soitti saksofonia, pianoon tuli Claes Andersson, trumpetisti Nisse Nordström tuli Käpylästä, kitaristi Heikki Laurilan Jacken veli haki autolla Kouvolasta, tenorisaksonisti Gusse Rössi tuli junalla Turusta, Kalevi Hänninen oli rummuissa. Lopulta Oulunkylän koululle tulivat kaikki sen ajan Suomen parhaat jazz-muusikot. Niin Lasse Mårtensson kuin Pentti Lasanenkin. Jacke itse soitti bassoa, mutta tässä koulun unohtumattomassa illassa Jacke toimi kuuluttajana antaen parempien soittaa.
Bassoa Jacke kyllä soitti tanssiorkestereissa eri kapakoissa ja tanssilavoilla kesäisin. Sörkan Vennu Hämeentiellä oli vakiopaikkoja, Claes Andersson ja nuori Kai Lind olivat soittokavereita.
Tauolla soittajilla oli kiire paukuille kadun yli Viherkulmaan. Jazzinnostus oli Jackella niin vahva, että hän oli perustamassa Helsinkiin Albertinkadulle Suomen ensimmäistä jazzklubia, ”Mäyränkoloa”.
”Södika” opetti
Koko Oulunkylään ja myös laajemmalti vaikutti merkittävän positiivisesti opettaja Kezia Söderman, Jacken äiti. ”Södika” toimi yli kolme vuosikymmentä opettajana opettaen kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa.
”Hän oli aivan erinomainen opettaja. Hän sai nämä tylsätkin aineet kuulostamaan mielenkiintoisilta. Hän oli aivan nero. Hän oli myös ehdottoman tasapuolinen, oikeudenmukainen kaikkia oppilaitaan kohtaan. Minulla on hienot muistot hänestä ja koko koulusta,” kertoo Kumpulasta Oulunkylän ruotsinkieliseen kouluun nuorena tyttönä pyöräillyt Solveig Wohlström, ”Suli”, myöhemmin rva Vartia. ”Sulista” tuli myöhemmin maaottelu-uimari, jota sorrettiin TUL:oon kuulumisen vuoksi. Ogelin ruotsinkieliseen kouluun tuli paljon oppilaita myös Ogelin ulkopuolelta. ”Sulinkin” luokalle tuli oppilas Hämevaarasta, hän on tuttu tv:stä urheiluselostaja ”Bubi ” Walleniuksena. Aivan koulujen vieressä oli pikku leipomokauppa, missä molempien koulujen oppilaat ahkerasti kävivät ja tapasivat toisiaan.
Romanttinen lumipallo
Ogelin ruotsinkielinen ja suomenkielinen oppikoulu olivat vastakkain, vain vanha tie Malmille oli välissä. Rehtorit olivat sopineet, että välitunteja ei pidetä yhtä aikaa. Aina se ei onnistunut. Talvisena päivänä välitunnilla seissyt Jacke sai yhtäkkiä lumipallon niskaansa. Hän kääntyi äkäisenä katsomaan; pari tyttöä toisen koulun pihalla nauroivat suuttuneelle Jackelle. Jacke pani heittäjäksi epäilemänsä tytön merkille.
Eikä turhaan! Lumipallon heittäjästä, Raijasta, tuli yli 50 vuodeksi rouva Söderman, kolmen lapsen äiti. Se lumipallo tiesi paikkansa!
Ogeli opetti
Jacke loi mittaamattoman komean uran yhteiskunnallisena vaikuttajana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ollessaan EU:ssa ensimmäinen oikeusasiamies Jacke loi koko toimiston, saattoi yhteen toimivaksi organisaatioksi hyvin erilaisista kulttuureista tulleet työntekijät. Eräs EU:n kollega ihmetteli positiivisella tavalla Jacken kykyä hoitaa ihmissuhteita. Hän epäili Jacken saaneen EU:n huippuopetusta eri ihmissuhdekursseilla.
Jacke ei käynyt kursseja, vaan on todennut oppineensa kaiken ihmisten käsittelystä Oulunkylässä Gnistanin pelikavereilta pukusuojassa ennen peliä ja pelien jälkeen! Tansseistakin tuli vähän oppia. Soittajat olivat suosittuja, siinä tarvittiin pelisilmää. Ogeli opetti.
Oulunkylästä on tullut Rafu Ramstedt, Tapio Rautavaara, Kati Outinen. Sieltä on tullut myös Jacob, Jacke, Söderman. Terävän huumorin mestari. Charmikas älykkö. Oikeuden mies – aina.
Teksti: Pekka Hurme
Kuva: Teemu Rajala
