Oulunkyläläisen Maria Mustrannan Äidin tehtävä -kirja sijoittuu tuttuihin maisemiin Oulunkylään. Tammikuussa ilmestyneen kirjan päähenkilö Laura kokee voimattomuutta yhdeksänvuotiaan Pyry-poikansa kasvattajana. Laura kutsutaan koululle vähän väliä hakemaan riehuvaa poikaansa kotiin. Koulu odottaa Lauran ratkaisevan Pyryn ongelmat. Tarina vie lukijan mukanaan nostaen esille hyvin ajankohtaisia teemoja lasten käytösongelmista, opettajien roolista ja vanhemmuuden vaatimuksista.
Asiat saavat uuden käänteen, kun Pyry ystävystyy Rafaelin kanssa. Rafaelin vanhemmat ovat mediasta tuttuja poliitikkoja ja pojista tulee tiivis kaksikko. Laurakin ystävystyy ensin Rafaelin äidin Mirellan, sitten myös isän Pekan kanssa. Pyryllä on vaikeuksia hallita tunteitaan ja käyttäytymistään, mutta aluksi Rafaelin seura näyttää rauhoittavan häntä. Vähitellen tilanne kääntyy ympäri; Rafaelkaan ei taida olla ihan tavallinen lapsi. Poikien toiminta rikkoo yhä enemmän rajoja ja alkaa koetella myös äitien ystävyyttä.
Lopulta Laura ja Mirella joutuvat vaikean valinnan eteen. Kuinka pitkälle vanhemmat ovat valmiita menemään lastensa auttamiseksi ja kuinka paljon he lopulta voivat lapsiaan muuttaa?
Kirjan tematiikkaa puhutteli Maria Mustrantaa pitkään ennen kirjoittamisen aloittamista.
– Minulla on kolme poikaa ja olin ajatellut jo tosi pitkään, että haasteellisen lapsen vanhemmuus on teema, josta haluan joskus kirjoittaa, Mustranta kertoo.
Onko kaikki vanhemmista kiinni?
Haasteellisen lapsen vanhemmat voivat kokea rankkana yhteiskunnassa vallitsevan uskon vanhempien mahdollisuuksiin vaikuttaa lapseensa. Usein ajatellaan, että jos vanhemmat vain kertovat lapsilleen mikä on oikein ja väärin, lapset oppivat käyttäytymään hyvin.
– On se pieni joukko lapsia, joilla aivot eivät toimi samalla tavalla kuin suurimmalla osalla muista. Vanhemmuuden ylivoiman ajatukseen törmää yllättävän paljon ammattikasvattajienkin parissa. Jos päiväkodissa tai koulussa tulee ongelmia, vanhempien odotetaan ratkaisevan ne, vaikka vanhemmat eivät ole päiväkodissa tai koulussa läsnä. Ei ymmärretä sitä, että oma perhe ja koti on ihan erilainen ympäristö kuin iso lapsijoukko, jossa on kaikenlaisia jännitteitä, Maria Mustranta sanoo.
Koulun ja vanhempien välinen vuorovaikutus vaikeissa tilanteissa on hyvin pitkälle riippuvaista yksilöistä. Toiset opettajat osaavat toimia haasteellisten lasten kanssa ja toiset eivät. Kirjan koulumaailmaan sijoittuvat tilanteet perustuvat Mustrannan tekemään taustatutkimukseen.
– Yksi syy, miksi minua arvelutti sijoittaa tämä todelliseen kaupunginosaan on, että siellä on tietenkin myös todellinen koulu. Kirjassa on opettaja, joka tehtailee lastensuojeluilmoituksia. Se perustuu todelliseen tapaukseen, joka tuli esille taustatutkimuksessa, mutta ei tapahtunut Oulunkylässä. Kouluissa on paljon todella hyviä ihmisiä ja osaamista, mutta myös niitä, jotka eivät osaa, Mustranta toteaa. Hän on kuitenkin hyvin tyytyväinen omien lastensa opettajiin ja rehtoreihin Oulunkylässä.
– Hyvillä opettajilla on ollut kyky kohdata oppilas ja luoda tunneyhteys, Maria Mustranta sanoo.
Teksti: Susan Wilander
Kuva: Veikko Somerpuro
