Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Kulttuuri, Oulunkylä, Uutiset

Oulunkylän tytöstä Euroopan tähti

Kati Outinen

Niin lähelle kuin muistan - Kati Outisen omaelämäkerta.

Kati Outisen omaelämäkerta ”Niin lähelle kuin muistan” kertoo Oulunkylästä kotoisin olevan näyttelijän elämänvaiheista.

”Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla”. Näin lauloi Oulunkylän Tähden Tapio Rautavaara aikoinaan ja varmaan tiesi mistä lauloi. Tämä laulu tulee väistämättä lukijan mieleen näyttelijä Kati Outisen elämäkertakirjasta ”Niin lähelle kuin muistan” (Karisto 2021). Kati Outinen, nyt 60 v, kuvailee kirjassa tarkan mielenkiintoisesti omaa sirpaleista elämän- ja työtaivaltaan. Outinen on itse kirjoittanut ja muistellut elämänvaiheitaan omat päiväkirjamerkinnät tukenaan. Kirja on erinomaisen seikkaperäinen kuvaus tämän Euroopan parhaaksi naisnäyttelijäksikin valitun Helsingin Oulunkylästä tulleen nuoren tytön tiestä näyttelijän ammattiin.

Ogeli opetti

Kati Outisen näyttelemisen kipinä syntyi Oulunkylän Yhteiskoulussa äidinkielen opettajan lehtori Ilmo Nukarisen  vaikutuksesta 12-vuotiaana. Yhteiskoulun näytelmäkerhossa nuori Kati näytteli ahkerasti monia erityyppisiä rooleja. Balettia Kati opiskeli nuorena tyttönä lähes kymmenen vuotta Riitta Laustiolan ja Margaretha von Bahrin johdolla. Pianonsoittoa Juha Sippu opetti Katille Oulunkylän Pop-Jazz opistossa ja nokkahuilun soittoa hän opiskeli Leena Sinirannan ja Klaus Järvisen oppilaana. Kitaransoittoa opetti Katille Peter Lerche. Ne opit kantoivat nuorta tyttöä pitkälle, innostus johti Teatterikouluun.

Jo kouluaikana Kati Outinen tuli tunnetuksi erinomaisessa nuorisoelokuvassa ”Täältä tullaan elämä”, jossa nuorisoa ensimmäistä kertaa suomalaisessa elokuvassa kuvattiin rehellisesti. Nuorisoelämä tuli Katille tutuksi koulutyttönä Oulunkylässä, erilaisia jengejä oli Ogelissa, Pakilassa, pahamaineisin Maunulassa. Elokuvan tarkkisluokan oppilaita risaisine koteineen nuori Kati Outinen tuli tuntemaan, vaikka oma kotielämä Mäkitorpantiellä olikin aika auvoista. Tyttöjengeissä Katikin pyöri, ensi kokeilut tupakan ja viinankin suhteen kirjassa kerrotaan. Tupakan pahe jäi Katille päälle, viina on jäänyt vähälle.

Teatterikoulussa Kati Outinen oli jostain syystä ”hirmuisen” Jouko Turkan suosikkioppilaita. Niinpä kirja ei kerro Turkan kyseenalaisista opetusmetodeista.

Pieniä palasia

Vaikka Kati Outinen on aina ollut tunnettu ja tunnustettu näyttelijä, ei tunnettuus ole suinkaan taannut leipää yksinhuoltajaäidille ja hänen tyttärelleen. Outinen kuvaa riipaisevan hyvin näyttelijätyön epävarmuuden, työttömyyden. Miksi puhelin ei soi? Eikö kukaan minua tarvitse?

Kati Outinen keräsi elämänsä ”pienet palaset” elokuvista, teatterilavoilta, toimi opettajana 10 vuotta, käsikirjoitti Salattuja elämiä, kuunnelmasarjaa, teki monologin muistisairaudesta, jota kiersi esittämässä vanhainkodeissa, teki esityksen Schjerfbeckistä, oli Kajaanin Runoviikon johtajana. Siinä ohessa äiti ja mumma. Nuorena solmittu avioliitto ei onnistunut, tytär jäi äidille.

Elokuvat nostivat esille

Suomalaisille ja myös kansainvälisesti Kati Outinen tuli tunnetuksi ennen kaikkea Aki Kaurismäen elokuvien kautta. Outisen ja Matti Pellonpään vähäeleiset näyttelijäsuoritukset ovat suurta suomalaisen elokuvan historiaa. Outinen kuvaa lämmöllä Kaurismäen elokuvien tekotapaa, sitä yhteishenkeä, porukan yhteisöllisyyttä, jota elokuvia tehtäessä näyttelijöillä ja koko henkilökunnalla oli. Kaurismäellä oli erinomainen taju, silmä pieniinkin yksityiskohtiin, vaikka antoi toisaalta näyttelijöille myös mahdollisuuksia improvisointiin.

Outisen kirja on erinomainen oppikirja kaikille näyttelijänammatista haaveileville tytöille ja pojille. Työ on raskasta, sattumanvaraista, epäsäännöllistä, glamouria on hyvin vähän, jos ollenkaan.

Outinen itse ei julkisesta ammatistaan huolimatta muusta ns. aikakauslehtijulkisuudesta ole koskaan välittänyt, on hoitanut ”pakolliset” cocktail-kutsut mutta useimmiten yksinhuoltajaäidillä on illalla esityksen jälkeen jo kova kiire päästämään lapsenvahti vapaalle.

Näyttelijän arkea. Sitä Kati Outisen kirja ”Niin lähelle kuin muistan ” kuvaa erinomaisesti. Erinomaisen mielenkiintoinen kirja, ei vähiten Ogelin ja teatteri- ja elokuvamaailman kuvauksena.

Teksti: Pekka Hurme

Kuva: Kati Outinen kansi

Share