Puutarhaharrastaminen on harvoja vapaa-ajan aktiviteetteja, jonka avulla voidaan samalla sitoa ilmakehän hiilidioksidia ja hidastaa ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia, mutta myös sopeutua muuttuvan ilmaston muutoksiin. Kotipuutarhojen kasvipeitteisyys ja monilajisuus auttavat luonnon monimuotoisuuden edistämistä niin maan päällä kuin sen alla.
Monet harrastajat haluavat edesauttaa toiminnallaan niin kasvi- kuin eläinlajien menestymistä. Kotipuutarhojen lajirunsaus erityisesti kukkivien kasvien osalta hyödyttää monia hyönteisiä, ja näin myös esimerkiksi hyönteissyöjälintujen ravinnonsaantia. Kotipuutarhoissa löytyy mesipistiäisille ja muillekin hyönteisille ravintoa ja lisääntymispaikkoja varhaisimmasta keväästä loppusyksyyn asti. Erityisen arvokkaita tässä suhteessa ovat vanhat asuinalueet ja esimerkiksi siirtolapuutarhat, joissa pitkäikäiset kasvit yhteyttävät ja tekevät työtä paremman ympäristön puolesta koko kasvukauden.
Puutarhassa syntyvän biomateriaalin kierrätys, kompostointi ja muun muassa yleistyvä kateviljely puolestaan parantavat maan kasvukykyä ja suojaavat pintamaata. Kasvit sitovat ilmakehän hiiltä pitkäaikaisesti humuksena maaperään parantaen samalla sen kasvuominaisuuksia ja monimuotoista elämää. Puutarhoissa valistuneet harrastajat kiinnittävät huomiota siihen, että monikerroksisella ja -lajisella kasvustolla maaperä on vihreän katteen alla koko kasvukauden ajan.
Runsas kasvipeitteisyys auttaa siinä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt kuten kuivuus, kuumuus, rankkasateet ja tuulet eivät pääse aiheuttamaan maaperän köyhtymistä, ravinteiden ja humuksen huuhtoutumista vesistöihin. Kasvillisuuden lisääminen toimii myös ekologisena kompensaationa muulle toiminalle. Erityisesti monikerroksisen kasvillisuuden avulla voidaan hidastaa rankkasateiden ja tulvien haittavaikutuksia ja maan eroosiota. Suurin vaikutus on puutarhan kookkailla puilla, jotka myös tasaavat erityisesti helteillä ilman lämpötilaa.
Kasvinsuojeluaineiden käyttö kotipuutarhoissa vähenee osin sen vuoksi, että harrastajat haluavat välttää luonnolle vieraita aineita pihoillaan ja huolehtia siten luonnon monimuotoisuudesta. Toisaalta myös siitä syystä, että pihoilla hyväksytään yhä laajemmin pieni hoitamattomuus. Esimerkiksi osa nurmikosta voidaan jättää leikkaamatta ja muuttaa niityksi. Rikkaruohottomuus ei kerro enää puutarhurin ahkeruudesta, vaan sopiva hoitamattomuus hänen ympäristöarvostuksestaan.
Lisäksi monia puutarhan rikkakasveista käytetään ruoanlaittoon antamaan makuja ja lisäämään ruokavalion monipuolisuutta ja ravinnepitoisuutta. Vuohenputki, voikukka, pelto-orvokit, pihatähtimö (vesiheinä) ja nokkonen löytyvät yhä useamman harrastajan lautaselta ravintokasveina. Monet niistä ovat myös tärkeitä pölyttäjä- ja suojakasveja.
Kotipuutarhojen hyötyviljely yleistyy ja sen hiilijalanjälki jää useimmiten huomattavasti pienemmäksi kuin kaukaa pitkän logistiikkaketjun kautta kuluttajalle toimitettava ruoka. Suurimman hyödyn harrastaja saa kuitenkin siitä, että hän löytää fyysisesti ja henkisesti mielekästä tekemistä läheltä asuinpaikkaansa.
Kotipuutarhurit kokevat saavansa harrastaessaan myös sopivan annoksen liikuntaa. Puutarhamaisen ympäristön vaikutus mielelle on monelle vieläkin tärkeämpää. Vihreys muuttaa tutkitusti kehon kemiallisia ja fysiologisia reaktioita positiiviseksi, jolloin mieli rauhoittuu ja voimistuu. Tämä on erityisen tärkeää, jos muu elämä stressaa ja ei tarjoa rentoutumismahdollisuuksia.
Teksti: Timo Taulavuori
toimitusjohtaja, puutarha-agronomi, Puutarhaliitto ry
