Ei oo aina iisii keksii, mistä näitä stooreja skrivais. Probis on, että mun snadissa maailmassa ei hendaa just mitään, joka tunntuis stoorin arvoiselta. Laiffi skujaa vaan hiljaa eteenpäin. Ja nää Ukrainan skragikset tai Uniperin probikset eivät ole tämmösen jutustelun aiheita. Vaikka ne on karmeita ja vaikuttavat munkin lifeen.
Safkan teko on mulle snadi harrastus. En oo enkä aio tullakaan mikskään kokiksi, muuta ihan perusjuttujen duunaaminen varsinkin kesällä on ihan kliffaa hommaa.
Aloitetaan finskien perussafkasta eli tsiegurasta. Mä oon kärtsänny tsieguroita tänä summerina Gnisun matseissa. Yhden matsin aikana dilkataan 200 – 300 tsieguraa, joten duunii riittää parin tiiman ajaksi.
Tsieguroiden duunaamisessa tärkeetä on ajoitus, jotta matsin jokaisessa vaiheessa on tarjolla just paistettua kamaa. Huippu on tietty puoliaika. Jengi kans haluu wotkinssinsa snadisti lämpösenä tai sitte kunnolla hiiltyneenä.
Oon hommaa trenannu nyt useamman matsin aikana ja alan tsennaa kärtsäämisen kikat. Kliffaa niitä on dilkkaa ja samalla stikkaa muutamat huulet jengin kanssa.
Tolle tsieguran kärtsäämiselle on sitten vaihtoehtona Kape Aihisen kokkikoulu. Mä sain sellasen synttärilahjaksi. Kerättiin snadi jengi meille ja duunattiin Kapen netissä livenä antamilla ohjeilla ihan hieno kolmen safkalajin dinneri. Meitä oli siinä 5 tyyppii, joista noin neljä teki safkaa ja yks hoiteli juomalaskijan duunia, jotta kokit pysy vauhdissa.
Idis hommassa on, että sä tsöbaat about 16 egellä osallistumisoikeuden kurssille. Saat etukäteen tsiigaa duunattavan menun, luettelon tsöbattavista safka-aineista ja eri safkojen valmistusohjeet. Mutta mä treenaan välttää käyttöohjeiden ja reseptienkin lesaamista. Se tekee lifestä yllätyksellisempää.
Sitte vaan ilmoitettuna alkamisaikana läppäri tsögen fönärilaudalle ja aletaan duunaa jutskuja Kapen ohjeiden ja muun pamlaamisen seassa. Kun pari tuntii on heiluttu, on dinneri valmis. Ja ei kuin safkat pöytään, vinkut laseihin ja skruudaamaan. Ihan kliffa tapa viettää iltaa frendien kanssa.
Lopuks paan tähän listan mun suosikkisafkoista. Niitä ovat paistetut silakat tai muikut, paistettu maksa puolukkahillon kanssa, suvisoppa tuoreista uusista perunoista ja muista rehuista. Sesonkisafkat ovat tietty eri asia. Likokala jouluna, palvattu lammas ja mämmi pääsiäisenä, tuore parsa keväällä, nyat botlarit voin kanssa alkukesästä ja kermainen suolasienisalaatti syksyllä. Paljon oon myös Lapissa pörränny ja sieltä poronkäristys on tullut herkkuihin.
Eipä tällä kertaa sitten muuta kuin että eletään ihmisiks.
Teksti ja kuva: Raimo Anttila
