Saako Suomessa oikeudessa oikeutta vai ovatko oikeudenkäynnit Suomessa ”oikeuslottoa ” kuten tuomioita juristit usein kommentoivat keskenään. Tämä ongelmavyyhti nousee lukijalle ansiokkaasti esiin Erkki Aurejärven, siviilioikeuden professorin uudessa dekkarissa Senaatintorin murha (Condictio Oy, s. 212).
Aurejärvi tunnetaan laajasta kirjallisesta oikeuslaitosta käsittelevästä tuotannostaan, erityisesti ns. tupakkaoikeudenkäynteihin liittyvästä, mutta hyvältä kirjoittajalta sujuu myös laadukas dekkari. Toinen kirjalle ja Aurejärvelle läheinen asia on Helsinki, Stadi. Senaatintorin murha sijoittuu vahvasti nimensä mukaisesti Helsingin keskeisiin paikkoihin, niin poliisiasemiin, ravintoloihin, kuin oikeussaleihinkin. Eteläiset kaupunginosat; Kruununhaka, Katajanokka, Eira ja Kamppi, ovat kirjoittajalle tuttuja, kuten myös jalkapallo, joka sekin vilahtelee kirjan sivuilla.
Aurejärvi tuntee Suomen oikeuslaitoksen läpikotaisin, eikä jätä tätä tuntemustaan piiloon, vaan lataa herkullisesti määritelmiään työskentelystä ja oikeuspäätösten taustoista. Lukijalle syntyy vahva mielikuva erilaisista henkilökohtaisista sympatioista ja antipatioista eri tuomarien päätöksenteossa. Asianajajat pyrkivät etukäteen ottamaan selvää oikeuden tuomarista ja siitä millä henkilökohtaisilla asioilla häneen voidaan vaikuttaa.
Murhaaja tiedossa!
Aurejärven dekkarin lähtökohta on lukijalle herkullinen. Juristi potkii hengiltä keskellä Helsinkiä tuntemansa toisen juristin. Lukijalle syyllinen on selvillä, mutta miten asiaa hoitavat poliisi ja oikeuslaitos? Tätä vyyhtiä Aurejärvi dekkarissaan selvittää, mutta selviääkö murhaaja? Onko silminnäkijöitä ja voiko heidän lausuntoihinsa luottaa? ”No, syyttäjäthän olivat laiskoja ja saamattomia”, kirjoittaa Aurejärvi.
Teksti: Pekka Hurme
