Kuuntelevatko virkamiehet ja poliitikot asukkaita?
Eräänä aamuna loppusyksystä Helsingin Sanomat kirjoitti, että Etelä-Esplanadi muutetaan yksikaistaiseksi heti tulevana keväänä ja autoilua rajoitetaan merkittävästi. Päätös tehdään kahden viikon sisällä. Saavuin valtuustoryhmäni kokoukseen pohtien, miten tämä oli mennyt minulta ohi. Ei hätää, kaikki muutkin olivat saaneet lukea asiasta lehdestä.
Helsingin kaupunkisuunnittelu tuntuu olevan kovin hyppiväistä. Joskus asiaa pohditaan ja suunnitellaan vuosia, vuosikymmeniä, eikä asia etene. Joskus taas tulee kokeiluja, joista virkamiehet eivät ilmoita kenellekään, kunnes asia on fait-a-compli, halki poikki ja pinossa.
Usein pieneltä tuntuvat asiat eivät oikeasti ole pieniä. Ne ovat osa taktiikkaa. Massiivinen asia, kuten Helsingin keskustan autottomuus saadaan ujutettua piiru eteenpäin, kun asiassa tehdään ”kokeilu”. Tämä on vaan kokeilu, ei ollenkaan tarkoita, että olisi pysyvä! virkamies vakuuttaa. Ei kannattaisi uskoa, sillä tavoite on oikeasti pysyvä ratkaisu.
Meillä täällä periferiassa, kuten joskus keskustassa asuville puoluekollegoille vitsailen – eli Kehä I:n tienoilla ja ulkopuolella – huolet ovat toiset. Vielä ei autokaistoja ole pyhitetty sähköpotkulaudoille ja usein tien varrellakin saa paikoittaa ilman taloudellista konkurssia. Mutta meitä huolettaa myös voiko mihinkään valmisteluun oikeasti vaikuttaa.
Kun vaikka Pakilaan Tuusulanväylän laitaan tai meille Paloheinään ilmestyy kerrostalosuunnitelma, ensin rauhoitellaan. Ei hätää, vasta valmistellaan! Kaikki saavat ilmaista mielipiteensä! Kohta pidetään asukaskuuleminen! Vuosi pari myöhemmin kaavanmuutos ilmestyy lautakunnan sivuille. Kaikki panikoivat, ja silloin syystä. On aivan liian myöhäistä torpata tätä! virkamiehet ja poliitikot estelevät. Erinäisten lautakuntakokousten, kansalaisadressien ja tutustumiskierrosten jälkeen asia tulee lopulta kaupunginvaltuustoon. Siellä käydään kiivas keskustelu, jonka jälkeen asia hyväksytään, mukanaan lohdutukseksi ponsi ”kaavamuutosta toteuttaessa on otettava huomioon kasvillisuus ja puusto mahdollisuuksien mukaan.”
Toki on myös rakennettava kaupunkiin se mitä tarvitaan, asuntoja ja palveluita. Mutta jos joskus on jotain suunniteltu, ei se tarkoita, että suunnitelmien on oltava kiveen kirjoitettu. Ajat muuttuvat, niin myös tarpeet ja toiveet. Olisi kiva, että myös valmistelevat virkamiehet saattaisivat joskus aidosti kuunnella asukkaita jo silloin hyvissä ajoin. Ja poliitikotkin.
Nina Suomalainen on paloheinäläinen kaupunginvaltuutettu (kok).
