On varhainen sunnuntaiaamupäivä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Hyppyaltaassa kuitenkin riittää jo menoa ja melskettä. Syynä tähän ei kuitenkaan ole hyppytelineiltä veteen hyppivät lapset, vaan käynnissä olevat Uintiseura Kuhien nuorimpien junioreiden vesipalloharjoitukset. Vesi roiskuu ja pelaajat liikkuvat innokkaasti pallon perässä kentällä. Vesi on lapsille monesti hauska elementti, joten sivusta lasten peliä seuraavalle muodostuu nopeasti käsitys erittäin hauskasta lajista. Samalla tulee kuitenkin havaittua, että kyseessä on erittäin raskas ja vaativa laji, joka edellyttää hyviä henkilökohtaisia taitoja, kovaa kuntoa ja voimaa sekä joukkuepelin ymmärrystä.
Vesipallo on vanha, mutta hieman tuntematon laji
Vesipallo (englanniksi water polo) on Suomessa melko heikosti tunnettu laji. Kyseessä on kuitenkin Olympialaisten vanhin joukkuelaji, joka on esiintynyt kisoissa ensimmäisen kerran jo Pariisissa vuonna 1900. Naisten osalta laji tuli olympialaisiin kuitenkin vasta 100 vuotta myöhemmin Sydneyn kisoissa 2000.
Vesipalloa pelaa kaksi joukkuetta, joissa molemmissa on kuusi kenttäpelaajaa ja lisäksi maalivahti. Joukkueen tarkoitus on tehdä pelissä enemmän maaleja kuin vastustaja. Joukkueet erottaa toisistaan lakkien värin perusteella. Maalivahdin lakki on punainen. Uimalasien käyttö on kiellettyä.
Maalivahtia lukuun ottamatta pelaajat saavat koskea palloon vain yhdellä kädellä. Palloa saa liikuttaa uimalla, syöttämällä tai heittämällä. Palloon koskeminen ja esimerkiksi maalin tekeminen on sallittua myös päällä, jaloilla ja vartalolla. Palloa ei kuitenkaan saa lyödä nyrkillä ja se ei saa käydä veden pinnan alla.
Vesipallossa tapahtuu yleisimmin kahdenlaisia rikkeitä. Pienemmästä rikkeestä vihelletään vapaaheitto ja vakavammasta seuraa 20 s rangaistus. Mikäli pelaaja saa kolme 20 s rangaistusta hänet suljetaan ottelusta. Tietyissä tilanteissa vakavammasta rikkeestä voidaan tuomita myös rangaistusheitto 20 s rangaistuksen sijaan. Rikkeen jälkeen peli jatkuu välittömästi ja erillistä lupaa pelin jatkamiseen tuomarilta ei tarvita.
Vesipallossa tuomari tuomitsee peliä altaan laidalta. Sääntöjen mukaan vastustajan uinnin estäminen on kiellettyä. Myös pallottoman pelaajan kiinni pitäminen on kiellettyä. Pallollista pelaajaa sen sijaan saa estää pitämällä kiinni, kunhan samalla on yritys myös tavoitella palloa.
Kentän virallinen koko on 30 m x 20 m, mutta yleisesti pelataan 25 m pituisella kentällä. Altaan virallinen syvyys on vähintään 1,8 m. Maalin virallinen leveys on 3 m ja korkeus 0,9 m. Junioreilla käytetään myös 2m ja 2,5 m leveitä maaleja.
Aikuisilla peliaika on 4 x 8 min tehokasta peliaikaa ja junioreilla 4 x 6 min tai 4 x 7 min tehokasta peliaikaa iästä riippuen. Hyökkäysaika on 30 sekuntia, jonka aikana hyökkäävän joukkueen on saatava heitettyä pallo kohti maalia. Mikäli onnistuneen heiton yrityksen jälkeen pallo säilyy edelleen samalla joukkueella, hyökkäysaika palautetaan 20 sekuntiin.
Uintiseura Kuhat on helsinkiläinen vesipalloon erikoistunut seura, joka on perustettu vuonna 1956. Historiansa aikana seura on voittanut lukuisia Suomen mestaruuksia ja se on tällä hetkellä Suomen suurin ainoastaan vesipalloon keskittynyt urheiluseura. Seuran jäsenmäärä on noin 300 henkilöä ja sen toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Seura tarjoaa mahdollisuuden harrastaa lajia junioreille noin 9-vuotiaasta ylöspäin.
Lajista kiinnostuneille lapsille seura järjestää vesipallokouluja normaalisti syys- ja kevätkauden alussa. Tämä on erittäin hyvä tapa päästä lajiin mukaan, mutta toki mukaan lajin pariin on tervetullut myös kesken kauden. Lajin aloittamisen kannalta ainoa vaatimus on 200 metrin uimataito. Lisätietoja lajin aloittamisesta löytyy Uintiseura Kuhien internet-sivuilta www.kuhat.com.
Teksti: Hannu Joutsiniemi, Kuhat
Kuvat: Kuopion uimaseura
