Mitä Sinä haluat elämältä? Oletko elänyt hyvää elämää, oletko hyvä ihminen? Vaikeita kysymyksiä vastattavaksi itse kullekin. Rehellisiä vastauksia elämän kysymyksiin penää Kari Hotakaisen uuden kirjan Opetuslapsi (Siltala 271 s.) päähenkilö Maria. Hotakainen nostaa Marian, ”sijoitusnartun”, elämäntaipaleen, nuoruudenkokemusten ja sijoituskodin keskiluokkaisen elämäntavan karun alastomana lukijan silmille. Kuva ei ole kaunis. Opetuslapsi on ehkä Hotakaisen 40-vuotisen kirjailijauran raadollisin teos, huumoria on hyvin vähän, satiiriakin niukalti.
Kirjassa Maria päättää kostaa elämässä kokemansa vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet. Hotakainen kuvaa vahvasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä tapahtuu niille, jotka syystä tai toisesta eivät pysy keskiluokan normien mukana? Marjan avulla Hotakainen pääsee pilkkaamaan
nykyistä elämänmenoa, kulutusyhteiskunnan hulluutta ja luonnon tuhoamista. Marjan tapaiset jäävät ulkopuolelle, kokevat syrjityksi tulemista, yksin jäämistä.
Hotakainen kertoo hyvin koskettavasti Marjan kypsymisen kostoon. Marjalle syntyy ikään kuin oikeus kostaa kasvattivanhemmilleen, häntä nuorena kiusanneelle maanviljelijälle. Elämäntuska ajaa Marjan epätoivoiseen tekoon; hän kaappaa kolme panttivankia, jotka henkilöinä ovat syyttömiä hänen elämänsä kohtaloihin.
Taitavasti Hotakainen kuljettaa syyllisyyden taakkaa panttivangeille: Purjehtijalle, Syöjälle, Näyttelijälle. Hotakainen osoittaa Marjan kautta kuinka turhia ja tyhjänpäiväisiä näiden panttivankien elämän ponnistelut ja saavutukset todellisuudessa ovat olleet. Kuvatessaan panttivankien elämänkohtaloita, Hotakaisen kielikuvat ja tekstin ironinen sävy pääsevät oikeuksiinsa. Ovatko panttivankien elämän kohokohdat edes todellisia, elävätkö he arkielämänsä valheessa?
Hotakainen maalaa lukijalle pohdittavaksi elämän todellisuuden. Panttivangit joutuvat äärimmäisissä oloissa pakosta miettimään elämää uudella tavalla. Kirja on myös dekkari. Miten käy panttivangeille? Marjan keskustelut poliisin kanssa ovat kirjan epäuskottavin osa, tarpeetonkin ehkä.
Kirjan välittämä rehellinen suhtautuminen elämään, omaamme ja muiden on sen keskeinen sisältö, Jumalaa unohtamatta. Tämä Hotakaisen 28. kirja saattaa olla hänen tähänastisista parhaansa. Vahvan raju teos.
Teksti: Pekka Hurme
