Helmikuussa Helsingin Sanomat uutisoi kasvatuksen ja koulutuksen toimialan viranhaltijoiden suunnitelmasta, jonka seurauksena nykymuotoiset musiikki-, liikunta-, taide-, matematiikka- ja muut painotetun opetuksen luokat lakkaisivat olemasta. Painotetun opetuksen oppilaat ripoteltaisiin jatkossa muille luokille. Tätä perustellaan koulujen sisäisen eriytymisen ehkäisemisellä.
En pidä ratkaisua hyvänä. Se tekisi parhaimmillaan yhteisöllisestä, elämyksellisestä ja intensiivisestä harrastamisesta valinnaisaineen sekä hankaloittaisi koulujen ja opettajien arkea.
On eittämättä niin, että segregaation, eriytymisen, näkökulmasta painotusluokat eivät ole ongelmattomia. Meillä on siitä tutkittua tietoa. Tämän tutkitun tiedon suora ja ainoa johtopäätös ei kuitenkaan ole se, että painotettu luokkamuotoinen opetus pitäisi lakkauttaa. Mutta sitä pitää kehittää.
Esimerkiksi: Jos painotukseen hakeutuu vain tietyllä taustalla olevia lapsia, pitäisikö satsata uudella tavalla ohjaukseen? Vaikkapa lisäämällä perheille suunnatun, muullakin kuin kotimaisilla kielillä tapahtuvan viestinnän määrää esiopetuksessa ja 2. luokalla. Nyt saamieni viestien mukaan viestintä on alaluokilla yhden Wilma-viestin varassa, eivätkä koulut saa ”mainostaa” painotuksiaan muille kuin oman koulun oppilaille. Ja kuinka moni perhe tietää etukäteen, että Helsinki maksaa painotetussa opetuksessa olevien lasten koulumatkat, jos ne ylittävät alaluokilla 2 kilometriä? Lisäksi soveltuvuuskokeita pitää muuttaa niin, että maksulliseen harrastukseen osallistumisesta ei saa perusteetonta etua.
Nämä ovat vain esimerkkejä toimista, joita voisimme tehdä yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi ja oppilaiden taustojen diversiteetin kasvattamiseksi. Mutta toki nämä ovat kiusallisempia toimialan näkökulmasta, koska ne vaativat enemmän työtä kuin painotusluokkien poistaminen. Varmuudella “haasteita” ei ole, jos painotusluokkia ei ole. En vain itse usko siihen, että kaikkien tilannetta parannetaan ottamalla joiltakin lapsilta pois.
On myös hyvä muistaa, että painotetulla opetuksella on silläkin oma roolinsa eriytymisen ehkäisemisessä. Viesti itähelsinkiläisten koulujen opettajilta on selvä: He pelkäävät, että painotetun luokkamuotoisen opetuksen lakkauttaminen veisi heiltä oppilaita. Sitä paitsi moni kokee, että oman koulun painotettuun opetukseen uskaltavat myös S2-oppilaat hakeutua herkemmin.
Helsingissä merkittävä määrä lapsista opiskelee myös yksityisissä sopimuskouluissa, eikä muutos koskisi niitä – niiden toimintaan lain mukaan kaupunki ei voisi tällä tavalla koskea. Näin ollen nämä koulut voisivat jatkaa suosittua ja perheiden pitämää opetusmuotoa, mikä johtaisi siihen, että paikoista syntyisi entistä enemmän kilpailua, joka suosisi kaikkein lahjakkaimpia.
Painotetun luokkamuotoisen opetuksen lakkauttaminen voisi siis itse asiassa kiihdyttää eriytymistä, ei vähentää sitä.
Nykyinen järjestelmä ei ole täydellinen. Mutta kehitetään sitä, ei rikota toimivaa.
Teksti: Sini Korpinen, kaupunginvaltuutettu (Kok.)