Pakila-seura on kuulemma tehnyt ostotarjouksen Pakin talosta. Kaupungin vastausta ei ole saatu vaikka nk. neuvottelujakin käytiin jo aikaa sitten. Tulee mieleen vanha sanonta: hitaita on herrojen kiireet. Kun tavallinen kiinteistön ostaja lataa tarjouksen pöytään homma etenee kohtuuvauhdilla. Ostaja saa tiedon onko tarjous hyväksytty vai hylätty. Helsingin kaupunki ei tosin tunnu olevan normaali kauppakumppani.
Kiinteistön omistaminen ei ole helppoa eikä halpaa vaan vaatii paljon työtä. Pakin talo on arvokas kulttuurihistoriallinen kohde – kuulemma osittain Hattujen sodan ajoilta – ja sillä on nykyäänkin paljon käyttöä. Olisi upeaa, jos Pakilan aktiivit ottaisivat virkeän eläkeläisen hoteisiinsa, vaikka jatkuvia kunnossapitotoimia tarvitaan.
Kaupungilta kysellään usein tiloja asukasyhdistyksille ja milloin mihinkin. Mieluiten halutaan käyttöön tilat ilmaiseksi tai vähintäänkin halvalla. Yleismaailmallinen ongelma on kuitenkin, ettei mikään tila ole ilmainen, vaikka joskus ’käyttäjälleen maksuton’. Kuluja on monenlaisia. Helsinkikään ei tarjoa tiloja ilmaiseksi ja remontoinnin myötä vuokratkin nousevat. Investointimäärärahat ovat jatkuvasti tapissa ja korjattavien rakennusten aikataulu ulottuu 2030-luvulle. Taitaa olla harvinaista herkkua se, että yhdistys haluaa ostaa tilan ja pitää siitä huolta. Pakila-seuran tarjoukseen kannattaisi tarttua. Kevään päättyessä olisi hienoa päästä uuden omistajan tupareihin!
Sen sijaan Oulunkylän seurakunta on luopumassa kirkostaan. Kyseessä on tavallinen tarina: 1970-luvun alussa rakennettu kiinteistö tarvitsee peruskorjauksen. Ymmärrettävästi seurakunta käyttää varoja ennemmin toimintaan kuin seiniin, remontti olisi kallis. Tätä on liikkeellä muissakin seurakunnissa, sekä julkisella sektorilla yleensä.
Kevät sen sijaan on tullut, ja katupöly! Odotamme kaikki malttamattomina lakaisukoneiden kuljettajia alueillemme.
Katujen siisteydestä puheenollen, eläintarvikeliike teki kevään vaalien aikaan hauskaa kampanjaa: ”Jokainen kakka on tärkeä.” Teema kosketti minua etenkin siksi, että ison koiran omistajana minulle on todella valjennut miksi kannattaa kerätä kakka roskiin, vaikka koira sijoittaisikin sen ensin syrjemmälle ruohikkoon missä koirat yleensä kulkevat. Nimittäin, jos kuljemme samaa reittiä edes joka toinen päivä, vuoden aikana kyseisiin kohtiin kerääntyy 180 oman koirani isoa jätöstä. Haluanko että koirani astuu omiin vanhoihin jätöksiinsä? En! Haluanko että joku muu niihin astuu? En!
Yhtälö on selvä. ”Tuliko iso jytky? Kerää talteen!”
Teksti: Nina Suomalainen on Paloheinässä asuva kaupunginvaltuutettu (kok).
