Oulunkyläinen - Pohjoiset esikaupungit -lehti

Blogit, Oulunkylä, Uutiset

Blogi: Varttuneita mietteitä

Varttuneita mietteitä kuva Raimo Anttila

Brennari ja kärtsäri. Kuva: Raimo Anttila.

Fogelit sjungaa, maasta tunkee kaikenlaista vihreetä, puut funtsaa, että tarttisko duunaa lehtiä ja suulis skriinaa. Päivä pitenee ja hameet lyhenee. Kevät ja alkukesä ovat kliffaa aikaa.

Kun mä olin snadi, niin kevääseen kuulu monii perusjutskuja. Yksi oli brennaus. Lähdettiin ekaks Jätkäsaaren tai Pasilan kaatiksille ja yritettiin finnaa filkkaa.

Kaivettiin esiin suurennuslasi eli brennari. Pantiin filkkaa rullalle ja se sitten se käärittiin stydisti papruun. Papruun tehtiin sanadi hole filkkaan asti. Otettiin brennari ja sillä pantiin suuliksen avulla filkka käryyn käärön sisällä. Kun systeemi sytty, niin alko tulla rajusti savua. Se kärtsäri sitten stikattiin savuttaan jonnekin tai pantiin vesiränniin ja katottiin, miten savu tuprus rännistä katolla.

Kun mä olin skidi niin skolet loppu toukokuun vika päivä ja moni perhe pakkas kamat dösään kesäkuun eka päivä ja flyttas landelle. Siellä oltiin sitte elokuun loppuun asti. Tää oli mahdollista, kun silloin mutsit oli usein vielä kotiäitejä. Ei se tänään enää onnais.

Landella fisattiin, skulattiin futista tai pesistä, simmattiin ja pelattiin korttia. Lisäks joka päivä haettiin fillarilla postia ja lähimmästä maatalosta mjölkkistä sellasella viiden litran maitokannulla.

Kun mä olin snadi, niin me bunkattiin Manskulla Reijolankadun kulmassa. Siinä naapurissa oli Gulfin bensis. Sen rakennukset ovat edelleen olemassa ja se on joku snägäri tänään.

Reijolankadun varrella on kaltsi, jolta näki Bolliksen Sahara-kentsulle. Siellä skulas HIFK, HPS ja Kiffenkin. Pikkukundeina me tsiigattiin Åke Lindmanin liukutaklauksia, Kaitsu Pahlmanin banaanipotkuja ja Aarre Klingan hommia Kiffenin molarina. Myös silloin pikkujätkät diggas hyvii futaajii. Mustakin piti tulla molari Klingan jälkeen. Ei tullu.

Kun mä olin skidi, niin me keväisin skulattiin seinistä ja skrubua. Seiniksessä stikattiin markan rautakolikoita seinän vieren. Se, joka stikkas markkansa lähimmäks seinää sai kerätä fyrkat kouriinsa, helistää ja pudottaa ne maahan. Samalla sanottiin krunde tai klande. Ja sitten sai kerätä ittelleen kaikki sanomansa kolikot. Seuraavaks sai saman duunaa toiseks lähimmäksi saanut ja niin edelleen. Kun fyrkat oli jaettu, niin alettiin seuraava peli.

Skrubussa stikattiin rautamarkkoja maahan kaivetun snadin skrubun läheisyyteen. Lähimmäksi päässyt sai ekaks kneppaa kolikoita skrubuun ja jatkoi niin kauan, kun fyrkat skrubuun uppos. Fyrkat skrubusta pantiin fikkaan ja seuraavaksi lähimmäksi pääsi kneppaan vuorollaan. Tää vaati taitoo, jos meinas jotain finnaa.

Ei pidä unohtaa friiduja. Ne kaivo keväällä hyppynarut esiin. Kaks veivas ja muut hyppi. Katottiin kuka stiplas. Tai sitten hypittiin yksin nopeita, hitaita, kädet ristiin pannen ja niin edespäin. Toinen laji oli sitte ruutuhyppely.

Mä en oo enää nuori, mutta tykkään silti keväästä ja kesästä. Siinä on aina riski, että ittekin luulee nuortuvansa. Hyvää kevättä ja kesää kaikille.

Teksti ja kuva: Raimo Anttila

raimo.anttila@kotiposti.net

Share