Vuonna 1971 ostimme – kolme ystävysperhettä Lepot, Purot ja Taipaleet – vanhan puutalon tontteineen Pikkukoskentien loppupäästä, juuri ennen Pikkukosken uimapaikkaa. Hiilellä lämmitetyssä talossa asui silloin nokikolari Liukkonen (nykytitteli piirinuohooja). Alapihalla oli ollut iso omenatarha. Sen päälle oli tuotu kaksi metriä rakennusjätemaata lähistön rakennustyömaalta. Yksi, vielä elävä Antonovka-puu on vielä jäljellä.
Rakennus purettiin, arkkitehdit Risto Turtola ja Risto Kauria piirsivät paikalle harvinaisen porrastalon laajoine ikkunoineen, tyyliltään betonibrutalismia. Sinne tuli paljon yhteistiloja,
laaja saunatupakin. Se toimi viiden perheen lastentarhana – ennen kuin päivähoitolaki saatiin.
Parhaimmillaan talossa asui 18 henkeä. Ulkopuoliset luulivat sitä lastenkodiksi. Rakennusmestarina oli Kalle Saine. Hän sai myöhemmin palkinnon vuoden betonirakennuksen tekijänä (Soliferin asuntovaunutehdas Pitäjämäellä). Työmiesten joukossa oli Alvar Typpö, legendaarinen aputyömies, Pasilan Rauhanaseman rakentaja. Hän on ainoa työmies Suomessa, jolle on tehty myös patsas omalla nimellä, Kellokosken Itämerikeskuksen pihalle.
Kun olimme kaikki yhteiskunta-aktivisteja, nimitettiin taloa välillä Punaporvareiden taloksi.
Säästimme toistemme aikaa, teimme vuorollaan viikonloppuisin ruoat. Lapset vilistivät eri kodeissa kuin omissaan. He ovat edelleen kuin yhtä perhettä. Uuden Vuoden aattona talossa oli satakunta yhteistä ystäväämme. Lausuin Eino Leinon Loistava Apollo -runon portaikon yläpäästä.
Pikkukoskentie oli eläväinen. Kadun nimeksi piti tulla Rakennusmestarin katu. Nämähän olivat rakentaneet talot 1950-luvun alussa. Mutta Pakilassa oli jo sen niminen katu. Alueen hengetär Taimi Toivanen tunsi kaikki kadun 47 lasta, jotka leikkivät yhdessä. 70-luvulla lapsia oli vähän, mutta edelleen oltiin kadulla tai uimalan jäälle lanatulla luistinradalla. Lions ja Nuoret Kotkat järjestivät Pikkukoskella isoja tapahtumia. Metsän kätkössä tanssilavalla oli aina torstai-tanssit, Käpylän Kunnon mökki vastapäisellä kalliolla. TUL:n uimaseura Kuhat ylläpiti kesällä uimapaikkaa. Paavo Lipponen oli seuran keskeinen vesipalloilija.
Nyt lapsia on vähemmän, heitä viedään autoilla muualle harrastuksiin. Alueen kolme kioskia, pankki, neljä kauppaa ja posti ovat kuolleet. 1951 rakennettu uimahyppypaikka on purettu vaarallisena kuten Pirunkallion jääkiipeilypaikka. Viimeinen yhteistapahtuma oli Janne Käpylehdon Jääkaruselli, joka pyöri keskellä Pikkukosken suvantoa.
Seuraava Tapahtuma onkin Punaporvareiden talon täyttäessä 50 vuotta ensi kesän alussa – Pikkukoskentien väki kutsutaan puutarhajuhliin. Pihallamme on pienoisarbotetum, 130 puuvartista lajiketta väriloistossaan odottamassa heitä.
Teksti ja kuva: Ilkka Taipale
