Jatkosodan loppuvaiheessa 1944 Oulunkylässä, Lintulan kaupan tontin kulmauksessa olevassa sähkötolpassa, oli nastoilla kiinnitetty ilmoitus ja tieto, että suojeluskuntatalolla pidetään laulukilpailu ja palkintona on puolikas vihreätä Palmolive-hajusaippuaa.
Äitini näki ilmoituksen, ja oli sitä mieltä, että veljeni ja minä osallistumme. Yritimme tietenkin niskoitella vastaan, mutta äitimme ei ottanut kuuleviin korviin, vaikka kuinka vakuutimme, että turha meidän on mennä edes yrittämään, jos Reijo Kallio on mukana.
Reijo oli kympin laulaja ja paljon tunnetumpi kuin esimerkiksi Tapio Rautavaara, joka vasta Maaselän rintamaradiossa oli aloittelemassa laulajauraa, mikä oikeastaan avautuikin hänelle vasta sotiemme jälkeen, kun hän 1948 voitti Lontoossa kultamitalin keihäänheitossa.
Me pänäilimme vastaan.
Silloin äitimme otti kovat keinot käyttöön. Oli sitä mieltä, että joko osallistumme tai meitä odottaa selkäsauna, kun isä tulee lomalle. Kahdesta pahasta valitsimme lievemmän vaihtoehdon. Yhdessä lähdimme suojeluskuntatalolle.
Vähän ennen suojeluskuntataloa, Jessenien talon kohdalla, veljeni kuitenkin häippäsi. Itse jatkoin matkaa. Kun pääsin paikalle, huomasin helpottuneena, että Reijoa ei ollut paikalla. Rohkaisin mieleni ja jännitys sydänalassa ilmoittauduin kilpailuun sekä päätin esittää Sotilaspojan.
Sitten tapahtui se, mitä olin pelännyt. Reijo tuli ja voittaa, kun esittää äitinsä hänelle opettaman Jonkkinan.
Jonkkina, jonkkina, jonk, jonk kina, kina
Nakesara, petsomara hei
Asemara jee, asemara jee…
Reijo esiintyi ennen minua. Yllätyin, kun ei laulanutkaan Jonkkinaa, vaan esitti toisena bravuurinaan virolaisen kansanlaulun, Tein minä pillin pajupuusta. Vaihdoin Sotilaspojan Jonkkinaan. Osasin sen sanat, jotka olin kuullut useita kertoja Reijon esittäminä.
Kun esiintymisvuoroni tuli, marssin ripeästi sotilaspoika-asu päälläni salin perälle rakennetulle näyttämölle ja esitin omalla tulkinnallani Jonkkinan. Voitto tuli ja kotiin viemisenä hajusaippuapala. Äiti iloitsi ja veljeni kanssa vältyimme selkäsaunalta.
Seuraavana päivänä koulussa opettaja Samuli Vire oli ihmeissään voitostani. Olihan kysymyksessä laulukilpailu ja mukana oli Kallion Reijo. Yksi merkittävä seuraus voitostani oli. Opettaja Vire oli sopinut Yleisradiosta kaikkien tunteman Markus-sedän (Markus Rautio) kanssa, että Oulunkylän kansakoulun lapset tulevat Helsingin Messuhallissa pidettäviin talkoojuhliin ja esittävät ryhmälaulun Piippolan vaarilla oli talo. Muuten esiintymisasia oli Vireellä hoidossa, mutta sika puuttui. Reijo Kallio oli tietenkin pääroolissa.
Opettaja Vire vetosi voittooni ja sikanaamari kasvoillani ”röhkin” Messuhallista radioidussa lähetyksessä. Tätä Messuhallin esiintymistäni vuonna 1944 voitaneen pitää ensi esiintymisenäni ja enteenä tulevalle radiotoimittajuudelleni. Kun vuonna 1999 jäin vanhuuseläkkeelle radioesiintymisiä oli kertynyt yli 10 000. Arkistoituja äänitteitäkin on noin 2 500. Messuhallin talkoojuhlista kaikki alkoi.
Teksti: Matti Hara
Kuva: Svenska Föreningen i Åggelby
