Gnistan syntyi 1924 samana vuonna kuin Oulunkylän ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu OYK sekä Suomen Palloliiton Helsingin piiri. Tarinan mukaan seura sai alkunsa Bror ”Bobo” Krabben halkovajassa, jossa joukko nuoria kaveruksia; Bror Krabbe, Arthur Bergren, Gunnar Sandström, Harald Eklund, Ole Lindell ja Lars Lagerström, päättivät perustaa IF Gnistanin 12.2.1924.
Alussa Gnistanin toiminta keskittyi talvi- ja kesällä yleisurheiluun. Jalkapalloa pelattiin jo vuonna 1929 Gnistanin junioreiden voittaessa pukinmäkeläisen joukkueen 10-0. Varsinaisesti jalkapallotoiminta käynnistyi kuitenkin vasta 1933, jolloin Felix ”Feka” Holstiuksesta tuli ensimmäinen jalkapallojaoston puheenjohtaja.
Useisiin eri lajeihin panostanut seura koki suuren muutoksensa 1960-luvulla, jolloin toiminta keskittyi jalkapalloon. Vanhan seurajohdon eläköityessä Gnistanista tuli puhdas jalkapalloseura ja puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1965 Jacob Söderman, joka myöhemmin ansioitui poliitikkona ja ensimmäisenä Euroopan oikeusasiamiehenä. Vuonna 1969 puheenjohtajaksi vaihtui Nils ”Nisse” Andersson ja seura alkoi panostaa junioritoimintaan.
Gnistanin jäsenmäärä on kasvanut sadan vuoden aikana huimasti.
– Sotien jälkeen jäseniä oli 300, 90-luvulla ja 2000-luvun alussa 600–700 ja nyt ollaan reilussa 1100 jäsenessä. Nämä viimeset vuodet ovat olleet todella suuren kasvun aikaa, mikä selittyy osin olosuhteilla, mutta myös lajin kiinnostavuudella. Me olemme paikallinen seura – se näkyy kesäisin polkupyörien määrästä tuossa kentän läheisyydessä, mikä on mielestäni hieno asia. Perheet pystyvät lähettämään lapset itsenäisesti harrastamaan, IF Gnistanin puheenjohtaja Risto Murto kertoo.
Merkkipaaluja vuosien varrelta
Seuran toimintaan on sen historian aikana vaikuttanut merkittävästi ainakin kaksi asiaa.
– Yksi on olosuhdeasia. Asko Murto oli puheenjohtajana 2000–2009 ja hänen aikanaan tuli Mustapekka Areena ja tekonurmi. Silloin saatiin olosuhteet kuntoon. Kun teimme kaupungin kanssa sopimuksen ja saimme kentän Gnistanin yhtiön omaan haltuun, niin se on ollut todella merkittävä asia toiminnalle, Risto Murto kertoo.
-Nostaisin myös 1970–80-luvun taitteesta esille puheenjohtaja Nisse Anderssonin, joka oli minulle suuri henkilökohtainen idoli. Hänen tyylinsä johtaa ja olla mukana teki suuren vaikutuksen. Silloin tehtiin pohja nykyiselle toiminnalle; jokaiseen ikäryhmään toimintaa ja tyttöjoukkueitakin, mikä oli siihen aikaan vielä poikkeuksellista, Risto Murto jatkaa.
Arvot mukana toiminnassa
IF Gnistanin nykyisessä toiminnassa sen arvot – yhteisöllisyys, vastuullisuus, yhdenvertaisuus ja kehitys pyritään jalkauttamaan kentälle jokapäiväiseen toimintaan. Yhdenvertaisuus näkyy siinä, että kaikki ovat tervetulleita mukaan kielestä ja taustoista riippumatta. Vastuullisuus ilmenee esimerkiksi ympäristönäkökulmassa – nykyisin kentillä käytetylle kumirouheelle pitää koko jalkapalloyhteisön löytää parempi vaihtoehto. Kehitys ja yhteisöllisyys liittyvät kiinteästi jokapäiväiseen toimintaan.
-Me haluamme mennä eteenpäin ja tarjoamme kaikille mahdollisuuden kehittyä. Meillä on sekä kilpailullinen polku, että harrastusmahdollisuus. Olen itse ollut yli 40 vuotta Gnistanissa, pelannut junnuna ja miesten edustusjoukkueessa ja silloin pelattiin nelosta ja kolmosta ja pitkään kakkosta ja ykköstä. Ja nyt sitten ollaan Veikkausliigassa. Kilpapuolella myös naisten joukkue nousi kakkosdivariin. Siellä on rakentumassa samanlainen tarina ja on mahdollista, että myös siellä noustaan ylöspäin ja sitä me haluammekin. Toimintamme tähtää siihen, että me saamme omia pelaajiamme huippujoukkueisiimme, Risto Murto kertoo.
Seuran harrastepuoli on kuitenkin suurinta jäsenmäärää liikuttava osuus ja yhteisöllisyyden peruskivi.
-Tarjoamme kaikille mahdollisuuden pelata jalkapalloa. Yritämme tarjota suomalaisten liikkumattomuusongelmaan ratkaisua omalta osaltamme. Meillä on perhefutista, jossa on 2–3-vuotiaita, futiskoulut alkavat jo 6–7-vuotiaina. Miellä on myös äärettömän vireää aikuisfutistoimintaa. Meillä on ikämiesfutaajia varmaan vajaa sata, 35-vuotiaat ovat nuorin ikäryhmä ja 60-vuotiaat perustetaan ensi vuonna, Risto Murto kertoo.
– Olemme saaneet aikuisten jalkapallokoulun kautta paljon ihmisiä pelaamaan. Olemme perustaneet aloittelijoille harrasteryhmiä, kuten Kipinät-nimisen sekaharrasteryhmän, jonka valmentaja olen, Risto Murto sanoo. Lisäksi seuralla on erityisryhmiä ja uutena vanhusten toimintamahdollisuutena mietitään kävelyfutista.
Gnistan on myös mukana palveluntuottajana iltapäiväkerhotoiminnassa. Valmentajat työskentelevät myös siellä. Gnistanilla onkin lähes 30 työntekijää eli se on myös paikallinen työllistäjä.
-Mietimme laajasti sitä, millainen seura olemme. Haluamme olla Oulunkylässä näkyvä ja vahva toimija ja tarjota ihmisille elämyksiä, Risto Murto sanoo.
IF Gnistan ja Gnistan Oy
Veikkausliigaan pääseminen tarkoittaa myös taloudellisten panostusten tarvetta. IF Gnistan on jakanut taakkaa eriyttämällä edustusjoukkueen toiminnan Gnistan Oy:n alle. Koko toiminta halutaan kuitenkin pitää yhteisen IF Gnistanin sateenvarjon alla – kaikki ovat yhtä Gnistania.
Risto Murto tuli Gnistaniin mukaan jo nuorena.
-Aloitin juniorina Pohjois-Haagan Urheilussa, PoHussa. Siellä kuitenkin lopetettiin joukkue, jossa pelasin ja kaverini siirtyivät Gnistaniin. Ajattelin, että miksen minäkin tänne voisi tulla ja sillä tiellä ollaan. Pelasin juniorina täällä miesten edustusjoukkueissa, valmensin junioreita ja miesten edustusjoukkuetta. Siirryin sitten ikämiesfutikseen 35-vuotiaana. Vuodesta 2016 eteenpäin olen ollut yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Murto kertoo.
Pitää uskaltaa suunnitella suurta
Jalkapallo on yksi maailman suosituimmista urheilulajeista. Harrastaminen on helppo aloittaa, koska periaatteessa tarvitaan vain pallo, kenttä ja maali.
– Näen suuren mahdollisuuden jalkapallolla lajina ja samalla Gnistanin mahdollisuudet kasvaa. Näen vielä suuremman potentiaalin siinä, mitä hyötyä ja mahdollisuuksia voimme tuottaa yhteiskunnalle ja lähialueelle, Risto Murto sanoo.
-Sitten kilpapuoli, nyt pelataan Veikkausliigassa, pelataanko kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa-liigassa? Olemme miettineet stadionhankettakin tänne. Helsingissä on vain Olympiastadion ja Bolt Arena. Tämän kokoisessa kaupungissa pitäisi olla kyllä vielä joku muukin, Risto Murto jatkaa.
Teksti: Susan Wilander
Kuvat: Kalevi Hämäläinen
