Sosiaalisen media sivuston Oulunkylän ilmoitustaululla naishenkilö kyseli ylimääräisiä villalankoja, hän kun neuloo sukkia, lapasia ja pipoja Lähi-Idän pakolaisleirille.
Tällaisia pieniä vapaaehtoistekoja näkee joka puolella. Vähän organisoidumpaa vapaaehtoistoimintaa tapahtuu yhdistyksissä. Luin, että Oulunkylän toimijat kokoontuivat maaliskuussa kaupungin järjestämään tapaamiseen, mukana lukuisia yhdistyksiä ja seuroja, Martat, Lions Club, VPK ja monia muita. Voi vain ihailla miten paljon ihmiset oikeasti tekevät vapaaehtoistyötä. Ja niin monenlaista toimintaa!
Välillä väitellään kenen kuuluu kantaa vastuu yhteisöllisyydestä tai erilaisista kolmannen sektorin toiminnoista, valtion, kaupungin vai kenties vapaaehtoistoimijoiden itsensä. Miksi taas tämäkin jää kolmannen sektorin harteille! joku valittaa. Ehkä niin, on tietenkin palveluja, jotka kuuluvat julkiselle sektorille ja verorahoista rahoitettavaksi.
On kuitenkin selvää, ettei mikään virallinen taho voisi järjestää ja varsinkaan rahoittaa kaikkia aktiviteettejä, joita vapaaehtoiset nyt pyörittävät. Eivätkä kyllä keksiäkään niitä, tai osata tehdä yhtä hyvin.
Samaan aikaan yhdistystoimintaa oikeasti tuetaan valtavasti toiminta- ja projektiavustuksin. Helsingin kaupungilla on lukemattomia ohjelmia, joilla myönnetään tukea tilavuokriin, välineiden ja tarvikkeiden hankintaan, pienimuotoiseen palkkaamiseen, ja moneen muuhun. Näen sitä itse koko ajan kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnassa, jonka läpi kulkee monenlaisia avustuksia.
Myös kaupungin työntekijät kuten kaupungin nuoriso-ohjaajat, kirjaston työntekijät ja yhteisötalot tekevät yhteistyötä yhdistysten kanssa. Lisäksi ev.lut. kirkon seurakunnat ovat aktiivisia ja heidän työntekijänsähän ovat meidän kirkon jäsenten rahoittamia toimijoita.
Tuskinpa supersuosittu IF Gnistankaan toimisi ilman äitejä ja isejä, mummoja ja vaareja, nuoria ja lapsia, jotka ovat mukana paitsi harrastamassa myös järjestämässä tapahtumia silkasta palloilun ja yhdessä toimimisen ilosta.
Mutta kaikilla ei kaikkeen ole aikaa, siksi voi tehdä sen mikä sopii omaan pirtaan, vaikkapa neuloa sukkia pakolaisille, valaa kynttilöitä Ukrainaan, tai olla järjestämässä kesäleirejä lapsille. Tai toimia mummona syyrialaisille maahanmuuttajakoululaisille kuten Kouvolassa asuva äitini, joka tosin on kiireinen yhdistystoiminnassakin. Pientä tai suurta, kaikesta on apua.
Ei voi kuin ihailla kaikkia heitä, jotka tekevät mahdolliseksi kaiken tuon upean toiminnan. Hattu päästä vapaaehtoistoimijoille!
Teksti: Nina Suomalainen
Kirjoittaja on Paloheinässä asuva kaupunginvaltuutettu (kok) ja kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan varapuheenjohtaja.
