Viimeksi kerroin olevani matkalla Rääkkylään haalimaan ystävieni lempeää huomaa ja kanttarelleja. Niitä kaikkia sain roppakaupalla. Ja lisäksi ihan uuden elämyksen. Ystäväni asuvat pienen hiekkatien varressa upean Oriveden rannalla ja ihan keskellä metsää. He ovat tehneet työuransa Joensuussa ja muuttaneet eläkepäivikseen syntymäkonnuilleen. Heillä on laaja ystäväpiiri ja he ovat varsin verkottuneita asuinympäristöönsä etenkin kun ovat auttavaisia ja käsistään osaavia. He olivat saaneet yhdeltä naapuriltaan (3 km päästä) kutsun elokuisiin juhliin – kutsu koski myös perheenjäseniä ja luotettavia ystäviä. Syytä juhliin ei kerrottu. Koska satuin olemaan juhlapäivänä vielä ystävieni luona liityin joukkoon statuksella luotettava ystävä. Veimme mukanamme viiden (5!) kilon savustetun kuhan, joka oli saatu verkoilla viime talvena. Koristeeksi laitoimme talon pihasta haettuja yrttejä, kukkia ja kanttarelleja.
Juhlat oli katettu naapurin suureen kasvihuoneeseen. Pöydillä oli kasoittain omenoita ja pitkä tarjoilupöytä täynnä vieraiden tuomaa ruokaa ja juomaa. Tilan päähän oli pystytetty esiintymislava, joka oli valaistu katosta roikkuvalla kristallikruunulla ja värivaloilla. Miksaaja istui pöytänsä takana testaamassa esiintymiskalustoa. Taisin seistä suu auki jokusen minuutin ihmettelemässä tätä näkyä – keskellä metsää Pötsönlahdentien varressa.
Juhlien isäntä saa toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta ja lisäksi hän kirjoittaa ja säveltää omia biisejä. Hän on löytänyt lähikunnista ja -kaupungeista muita muusikoita, jotka olivat nyt esiintymässä näissä elokuisissa juhlissa. Tyylilajit vaihtelivat irakilaisesta luutunsoittajasta hevibändiin. Aivan uskomattoman upea tunnelma ja taitavaa musisointia! Meitä vieraita oli noin 60 henkeä ja kaiken ikäisiä. Osa tunsi toisensa, osa ei muttei se haitannut tunnelmaa ja porukka tanssi yhdessä sulassa sovussa.
Tämän hieman pitkän alustuksen huterana aasinsiltana on kertoa yllättävien kohtaamisten ja yhteisöllisyyden tärkeydestä. Olen muistellut noita juhlia usein hyvillä mielin ja kertonut niistä ystävilleni. Tarvittiin vain aktiivinen pariskunta ja sopiva tila. Juhlan aiheena oli kuulemma yksinkertaisesti kutsua ihmisiä koolle viettämään yhdessä lauantai-iltaa. Ei sen kummempaa.
Viimeiseksi kävely pimeää tietä pitkin aamuyön hiljaisuudessa eikä mihinkään ollut kiire.
Teksti: Marja Markko, Oulunkylä-Seura pj
